Lukijalta: Kiinteän laajakaistan tulisi kuulua tietoyhteiskunnan perusoikeuksiin

Suomen perustuslakiin on kirjattu kuusitoista perusoikeutta sekä erikseen pykälä julkisen vallan vastuusta perusoikeuksien turvaamiseksi.

Perusoikeuksiin ei toistaiseksi ole kirjattu mainintaa kiinteistä nettiyhteyksistä, mutta digitaalisessa tietoyhteiskunnassa sen voisi katsoa sisältyvän vähintään pykäliin Yhdenvertaisuus (6 §), Sananvapaus ja julkisuus (12 §), Vaali- ja osallistumisoikeudet (14 §) sekä Oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18 §).

Näiden lisäksi erityisen tärkeitä ovat pykälät 10 ja 15, eli Yksityisyyden suoja ja Omaisuuden suoja, sillä tietoturvaan liittyvät kysymykset muuttuvat kaiken aikaa kriittisemmiksi. Ne kytkeytyvät suoraan siihen, miten kotien nettiyhteydet on rakennettu ja kuka niitä ylläpitää.

EU:n jäsenvaltiot on velvoitettu turvaamaan kohtuuhintainen, riittävä laajakaista kaikille. EU-maiden lainsäädännöstä löytyy pykäliä, jotka tähtäävät samaan. Kreikan perustuslaissa turvataan oikeus osallistua tietoyhteiskuntaan, Espanjassa laki puhuu riittävästä laajakaistasta ja Ranskassa perustuslakineuvosto korostaa internetin merkitystä viestinnän vapauden osana.

Oikeus kiinteään laajakaistaan tuskin on pääsemässä meillä perustuslakiin, mutta lainsäätäjällä olisi muitakin keinoja viestiä asian tärkeydestä.

Tietoyhteiskunnassa kaikki tarvitsevat nettiyhteyttä, ja sen tarjoamiseen kiinteä valokuituyhteys on varmatoimisin ja tietoturvallisin tekniikka.

Valokuituverkkoja on rakennettu Suomessa kolmessa vuodessa valtavasti, ja olemme viimein saavuttamassa niiden kattavuudessa kohtalaisen kansainvälisen tason. Tätä työtä on tehty juuri kansalaisten yhdenvertaisuuden tähden.

Kiinteän laajakaistan saatavuus ei saa olla kiinni asuinpaikasta tai muusta eriarvoistavasta syystä, vaan valokuidun on oltava perusoikeus jokaiselle.

Klaus Varis

Seinäjoki