Diplomi-insinööri Jaakko Ojaniemi kirjoitti Lapin Kansassa 28.7 näin: ”Tuuliwatti Oy:llä on Simossa 37 voimalaa. Yksinomaan näistä voimaloista syntyy kuuden vuoden väliajoin 2 220 tonnia ongelmajätettä, jota ei pysty kierrättämään Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa.”
Näistä tuuliteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista on alkanut tulla maakuntien lehtiin hyvinkin yksityiskohtaisia kirjoituksia. Huoli kasvaa sitä mukaa kun vauhti kiihtyy tuuliteollisuuden lisäämisessä.
Valtiovalta on täysillä mukana tuulibisneksen vauhdittamisessa, eikä sitä näytä surettavan ympäristöongelmat lainkaan.
Ympäristöministeri Krista Mikkosta (vihr.) ei harmita ongelmajätteen syntyminen. Häntä harmittaa maanpuolustuksen tarpeet, jotka itäisessä Suomessa jarruttavat tuulibisneksen nopeaa laajenemista.
Näin Krista Mikkonen Helsingin Sanomien mainosliitteessä:
”Tuulivoiman rakentamista itäisessä Suomessa hidastaa puolustusvoimien tutkaverkosto, jonka toiminnan pelätään häiriintyvän tuuliturbiinien pyörivistä lavoista.”
Toinen huolenaihe ministerille on lupaprosessien liian hidas vauhti:
”On tärkeää, että lupaprosessit ovat jouhevia ja ennakoitavia. Toisaalta ympäristökysymykset tulee ottaa tarkasti huomioon kaikissa hankkeissa.”
Johan nyt vallan, että ympäristöministerin mielestä ympäristökysymykset tulee ottaa tarkasti huomioon. Olen yrittänyt etsiä Mikkosen teksteistä, mitä tarkkuus hänen mielestään tarkoittaa. En ole löytänyt tuon tarkempaa tarkkuutta, mikä äskeiseen lainaukseen sisältyy.
Ei mitään viitteitä siitä, että syntyvän ongelmajätteen määrä pitäisi Ojaniemen esimerkin tapaan jopa pyrkiä laskemaan ennen kuin koko maa on täynnä tuulivoimaloiden teollisuusalueita.
Valtiovalta on täysillä mukana tuulibisneksen vauhdittamisessa. Onko asiaa tutkittu?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.