Miksi investointitukea ei saa käytettyihin koneisiin?

Kiertotalous on Suomessa ja maailmalla kova sana. Hypetys onkin ihan paikallaan, sillä tavaroiden kierrättäminen on hyväksi ilmastolle, ympäristölle ja rahapussille. Kiertotaloudesta eniten vaahtoavat poliitikot eivät kuitenkaan aina toimi muille opettamallaan tavalla.

Kun maatilalla tehdään investointi, kuluu siihen yleensä rutkasti rahaa. Miksi investointiin kuluu rutkasti rahaa? Siksi, että investointituen saa vain sellaisiin laitteisiin, joiden pinta kiiltää tehdasvahauksen jäljiltä. Käytettyihin koneisiin, esimerkiksi lypsyrobotteihin, ei tukea heru, vaikka kone olisi tehdaskunnostettu, täysin käyttökelpoinen ja palvelisi uutta omistajaa erinomaisesti seuraavat kymmenen vuotta. Kannustaako tämä käytettyjen koneiden hankintaan tai kiertotalouden edistämiseen? Ei kannusta.

Edellä kerrotun epäloogisuuden tietävät hyvin myös uusien koneiden ja laitteiden myyjät. Kun investointituki kilahtaa maatilayrityksen tilille, on siitä jo sitä ennen kilahtanut sievoinen summa konemyyjän tilille. Ei tarvitse vetää katteita kovin kireiksi, kun veronmaksajat maksavat osan uuden koneen hinnasta, siis myös konemyyjän palkasta.

Poliitikot pitäkööt huolen siitä, että seuraavalla investointitukikaudella tuettaviin investointeihin sisällytetään myös käytetyt koneet ja laitteet. Näin kohennetaan ympäristön lisäksi maatilojen kannattavuutta. Jos tämä ei onnistu, lopetetaan vaahtoaminen kiertotaloudesta.

Vuoden vaihteessa tuli voimaan toinenkin laki, joka kannustaa vain uusien koneiden hankintaan. Maatalousyrittäjä saa tehdä vuosina 2020–2023 hankituista uusista maatalouskoneista tuplapoistot ja keventää näin verotustaan. Jos kone on käytetty, ei tuplapoistoja saa tehdä, vaikka kone maksaisi rapiat 100 000 euroa. Konemyyjä kiittää jälleen ja poliitikot näyttävät kiertotaloudelle takapuoltaan.

Olen seurannut käytännön kiertotaloutta poikani kautta. Hän ostaa tai hakee kahvipakettikorvauksella Tori.fi-palvelun kautta tarjolle tulevia polkupyöriä, tuunaa ne hieman parempaan kuntoon ja laittaa uudelleen myyntiin. Pyörät menevät kaupaksi keskimäärin kolmessa päivässä. Nuoren miehen bisnesportfolioon kuuluvat myös tien penkoilta löydetyt ja sen jälkeen puhdistetut ja kiillotetut pölykapselit. Niidenkin kauppa käy kuin siimaa. Tuollaisen käytännön kiertotalouden minäkin ymmärrän mainiosti. Ajatuspaja Sitran kiertotaloushäkkyröitä en aina ihan ymmärrä.

Kirjoittaja Markku Pulkkinen on toimittaja, joka seuraa maa- ja kiertotaloutta