Pakkaspäivän väripilkut

Tammikuun avautui Etelä-Suomessa menneen syksyn tapaan harmaan kosteana. Päivän piteneminen pienin askelin antoi kuitenkin hetkittäin uskoa valoisammasta ja vähemmän ankeasta tulevaisuudesta.

Kevyet pakkaset toivat ensimmäiset merkit muutoksesta, ja vihdoin luonto alkoi muuttaa muotoaan. Kaksi vuorokautta kestävä lumimyrsky pyyhki yli peltojen ja metsien peittäen maiseman kauan odotettuun lumivaippaan. Lumentulon jälkeiset reilun 20 asteen pakkaset toivat mieleen vanhan ajan talvet. Mitä muuta voikaan kunnon talvelta toivoa!

Talitiainen iloisen keltaisessa höyhenpuvussa seisahtaa lähioksalle poseeraamaan. 

Lumen valkaisemat maisemakuvat alkavat täyttää kameran muistikorttia. Värien kaipuu iskee kuitenkin pian kuvaajan mieleen. Mistä ammentaa väriloistoa kaiken vaaleuden keskeltä?

Lähiluonto tarjoaa värien kirjoa yllättävänkin lähellä. Soitto naapuriin, ja siitä luvan kanssa terassin nurkalle lintujen ruokintapaikalle kameraa ulkoiluttamaan. Hyytävä pakkanen ei tällä kertaa haittaa. Armottoman tuntuisen viiman kanssa pärjäämisessä on kyse ainoastaan oikeanlaisesta asenteesta ja pukeutumisesta.

Pakkanen ajaa linnut elämää ylläpitävälle aterialle. Keltasirkku ruskean, mustan ja keltaisen sävyisissä höyhenissä pyrähtää tammen oksalle. Ihmettelevä, valpas katse tallentuu kameraan.

Käpytikan huuto kuuluu lähipuusta. 

Ruokinnalla on tällä erää reilusti tiaisia. Talitiainen iloisen keltaisessa höyhenpuvussa seisahtaa lähioksalle poseeraamaan. Sinitiaisten vikkelää leikkiä ei sitten saakaan kunnolla ikuistettua. Arka närhi tekee pikaisen ylilennon. Pikkuvarpunen piilottelee lumisen kuusen oksistossa.

Jälleen kerran kamera valmiiksi, koska käpytikan huuto kuuluu lähipuusta. Tikka lehahtaa tammen rungolle ja kurkistaa pari kertaa yläilmoihin. Muutaman sekunnin kestävä hetki on nopeasti ohitse.