Maaseudun Tulevaisuudessa Esa Härmälä esitti maisemanhoidollisista syistä, että näkymiä rajoittavia vesakoita tulisi raivata teiden varsilta ja vähän muualtakin (MT 10.7.).
Itse näkisin, että vähintään yhtä tärkeä pointti puskien hävittämiselle on liikenteessä liikkuvien turvallisuus. Monissa paikoissa teiden luiskille ei ole tehty moneen vuoteen minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä, ja siksi pajut ja koivut kasvavat jo aivan ajouran reunassa kiinni.
Samaan aikaan hirvieläinten kanta – varsinkin valkohäntäpeurojen – on kasvanut kestämättömän suureksi. Seurauksena ovat jatkuvasti lisääntyvät määrät huonosta näkyvyydestä ja ylitiheästä eläinkannasta johtuvia onnettomuuksia.
Myös Pirkanmaalla on näkyvyydeltään hyviäkin tieosuuksia, kuten aidattujakin, mutta aina kannattaa myös varoa aukeita kohtiakin, kun metsän reuna muuttuu peltoalueiksi! Hirvivaara-merkejäkään ei ole laitettu huvin vuoksi varoitukseksi, vaan ne kannattaa aina ottaa todesta.
Niin kutsuttuja pönttökameroita hankitaan teiden varsille jatkuvasti lisää. Perusteluna käytetään ainoastaan liikenneturvallisuutta. Ei kuulosta uskottavalta, jos samaan aikaan muut turvallisuustekijät kuten näkyvyys, eivät saa minkäänlaista huomiota.
Vihreät tietysti tuota pusikoitten raivausta vastustaisivat ja väittäisivät sitä avohakkuuksi, mutta minusta ihmisten turvallisuus on idealistista propagandaa tärkeämpää. Myöskään säästösyistä ei pitäisi piennarten hoitotoimenpiteitä laiminlyödä sillä hengenlähdöt ja vammautumiset tulevat kuitenkin lopulta kalliimmaksi, kuin tapaturmien ehkäiseminen.
Sanomalehdet julkaisevat tuon tuostakin hirvieläinkolareista, joita Suomessa sattuu vuosittain useita tuhansia. Mainittakoon että peura voi painaa lähes 200 kg ja hirvi lähes 700 kg. Ja jos moottoriajoneuvon nopeus on 80 km/h, niin törmäysjälki on ruma, jolloin ihminen kuten eläinkin kärsii kovasta kivusta, jos jää henkiin!
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.