Tuhansien sameiden järvien maa – metsäojitusten haitat on saatava kuriin

Puhtaat vedet ovat kansallinen ylpeytemme. Kirkkaat vesistömme ovat kuitenkin tummuneet ja niiden näkösyvyys on heikentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana.

Järvien tummumisen syynä on pitkälti soiden ojittaminen puuntuotannon lisäämiseksi. Metsäojiin valuu hienojakoista maa-ainesta ja ravinteita ojien reunoilta, ja nämä kiintoaineet ja ravinteet kulkeutuvat ojia pitkin suoraan järviin. Vaikka uusien metsäojien kaivu on vähentynyt, ojittaminen jatkuu etenkin vanhojen ojien avaamisella.

Suomi on maailman ojitetuin maa. Meillä on ojitettu lähes viisi miljoonaa hehtaaria soita ja turvemaita metsän kasvun edistämiseksi. Vaikka miljoona hehtaaria ojituksista meni hukkaan ja toinen miljoona on ollut taloudellisesti kannattamatonta, niin kokonaisuudessaan ojitus on lisännyt niin metsäpinta-alaa kuin puiden kasvua. Myös vaikutukset vesistöihin ja suoluontoon ovat olleet dramaattiset.

Ojitus oli aikansa normi. Sotien jälkeen puuta tarvittiin metsäteollisuuden käyttöön. Kiihkeintä ojitusaikaa olivat 1960-luvun loppu ja 1970-luku, kun ojitus koneellistui. Haitoista ei välitetty, eikä kaikkia edes tunnettu. Tehokas puuntuotanto oli menestystarina, joka toi köyhälle Suomelle vaurautta.

Enää emme voi piiloutua tietämättömyyden taakse, sillä ojituksen haitat ovat tänä päivänä hyvin tiedossa. Ojitetut suometsät tulevat pian hakkuukypsään ikään. Jos alueet vanhaan malliin avohakataan ja uudistusojitetaan, vesistöjä odottaa varsinainen mutavyöry.

Ojitettujen suometsien metsänhoitoon tarvitaan muutos. Pari viikkoa sitten julkaistussa raportissaan Luonnonvarakeskus esitti ratkaisukeinot, joita tarvitaan siirtymiseksi kestävään suometsätalouteen. Vedenpintaa pidetään perinteisiä ojitettuja suometsiä korkeammalla samalla, kun puuntuotantoa jatketaan taloudellisesti kannattavasti.

Raportin nimi kuvaa tarvittavan muutoksen: kuivatuksesta kosteikkometsätalouteen. Siinä nostetaan esille myös jatkuvan kasvatuksen suosiminen, tiedon lisääminen, ojitusten luvanvaraisuus, heikkotuottoisten ojitettujen alueiden ennallistaminen ja Metka-tukien päivittäminen suometsien hoidon kannusteiden osalta.

Kirkkaiden vesien kannalta tärkein muutos tapahtuu metsänomistajien ajattelussa. Tehokkain ja edullisin tapa parantaa sisävesien tilaa on välttää sekä uudisojituksia että vanhojen ojien kunnostusojituksia. Sen ei onneksi pitäisi olla edes vaikeaa, sillä ojitusten hyödyt metsän kasvulle ovat usein vähäisiä, ja ojittaminen voi toisinaan jopa haitata kasvua.

Suomalaiset ovat jo heränneet metsäojitusten merkittäviin haittoihin. Tuorein esimerkki on käynnissä oleva kansalaisaloite “Sinilevät kuriin – vähennetään ojittamista”. Aloite vaatii metsäojituksia luvanvaraisiksi vesistöjemme turvaamiseksi.

Lähteemme, puromme, järvemme, jokemme ja rannikkovetemme ovat sen arvoisia. Metsäojitusten haitat on saatava kuriin.

Kolumnin kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.).