Kiertotalous etenee hitaasti – taloudelliset kannustimet ovat avain muutokseen

Kiertotalous on pitkään ollut suomalaisen yhteiskunnan lempilapsi. Se mainitaan strategioissa, juhlapuheissa ja yritysten vastuullisuusraporteissa. Silti arki kertoo karumman tarinan: materiaalivirrat kasvavat, kulutus kiihtyy ja luonnonvarojen käyttö jatkaa nousuaan. Puhetta siis riittää, mutta tekojen kohdalla tahti hyytyy. Kiertotalous etenee vain konkreettisilla päätöksillä ja oikeilla kannustimilla, jotka muuttavat talouden rakenteita.

Ongelmana ei ole osaamisen puute. Suomessa on maailmanluokan kiertotalousosaajia, innovaatioita ja yrityksiä, jotka jo tekevät asioita toisin. Mutta niin kauan kuin lineaarinen talous on halvin ja helpoin vaihtoehto, kiertotalous jää marginaaliin. Markkina ei muutu itsestään, eikä kuluttajien hyvä tahto yksin riitä. Tarvitaan ohjausta, joka tekee kiertotaloudesta taloudellisesti järkevän valinnan.

Avainasemassa on taloudellinen ohjaus. Jos kierrätetty materiaali on kalliimpaa kuin neitseellinen, yritykset valitsevat halvemman. Jos korjaaminen maksaa enemmän kuin uuden ostaminen, kuluttaja valitsee uuden.

Verotuksella, tuilla ja julkisilla hankinnoilla pitää muuttaa tätä asetelmaa. Esimerkiksi korjauspalveluiden arvonlisäveron laskeminen, kierrätysmateriaalien käytön tukeminen ja jäteveron laajentaminen uusiin jätelajeihin olisivat konkreettisia tapoja ohjata markkinoita kohti kiertotaloutta.

Ilman selkeitä pelisääntöjä kiertotalous jää vapaaehtoisuuden varaan eikä etene tarvittavalla vauhdilla. Tarvitsemme velvoitteita, jotka tekevät tuotteista korjattavia, kierrätettäviä ja pitkäikäisiä. Tarvitsemme tuottajavastuuta, joka ulottuu suunnittelupöydälle asti. Tarvitsemme sääntelyä, joka tekee kertakäyttöisyydestä poikkeuksen. Tarvitsemme sekoitevelvoitteen, joka edellyttää kierrätysmateriaalin käyttöä muovissa, tekstiileissä, akkumateriaalissa ja lannoitteissa.

Nykyisen lineaarisen ota-käytä-hylkää -mallin muuttaminen vaatii rohkeita päätöksiä. Ei siksi, että kiertotalous olisi trendikästä, vaan siksi, että luonnonvarojen rajat tulevat vastaan riippumatta siitä, olemmeko valmiita vai emme.

Nykyhallitukselta on puuttunut riittävä rohkeus. Se on kyllä muuttamassa jätelakia kiertotalouslaiksi, mikä siirtää painopistettä jätteestä ja jätehuollosta kiertotalouteen. Mutta se ei ole rohjennut tarttua velvoittaviin keinoihin eikä taloudelliseen ohjaukseen. Esimerkiksi verotyökalu on käyttämättä, kierrätysvelvoitetta ei ole kiristetty, rakennuslain ohjausta on heikennetty ja kiertotalouden rahoitusta vähennetty.

Kiertotalouden avulla voimme vahvistaa merkittävästi talouden kehitystä ja luoda uusia työpaikkoja samalla, kun vähennämme luontohaittaa ja ilmastopäästöjä. Tähän mahdollisuuteen on tartuttava – nyt.