Yle otsikoi kaksi vuotta sitten kouluun liittyvän artikkelin: ”Suomi siirsi erityisoppilaat suuriin luokkiin, eivätkä kaikki opettajat pidä muutoksesta: – En ole koskaan ollut näin väsynyt.”
Otsikon lausahdus kuulostaa tutulta, samoin kuin tukea tarvitsevien oppilaiden opettajien riittämättömyyden tunne. Kun pienryhmien määrä nykyisen erityisopetuslain myötä väheni, puhuttiin tuolloin lisääntyvästä erityisopetuksen resurssista yleisopetuksessa. Valitettavasti koulun arjessa lisäresurssit eivät näy.
Inkluusion käsite kattaa kaikki oppilaat yksilöllisine ominaisuuksineen. Jokainen oppilas tarvitsee tukea oppimiseen, jotkut enemmän kuin toiset. Inkluusion käsite tarkoittaa lyhyesti kaikille yhteistä koulua. Siihen pohjautuen esimerkiksi oppilaat, joilla on erityisen tuen päätös, käyvät koulua yleisopetuksen luokassa.
Opettajilta tulleet viestit resurssien riittämättömyydestä on kuultu. Keskustan puheenjohtajan, tiede- ja kulttuuriministerin Annika Saarikon mukaan inkluusion ajatusta on arvioitava kriittisesti.
Myös hallitusohjelmassa korostetaan tarvetta tarkastella inkluusion toimivuutta ja siihen kohdennettujen resurssien riittävyyttä oppilaiden yhdenvertaisuuden ja opettajien jaksamisen näkökulmasta.
On tärkeää, että kaikille yhteisessä koulussa erilaiset oppilaat kohtaavat ja oppivat ymmärtämään toisiaan sekä hyväksymään erilaisuutta. Opettajia kuunnellessa tulee kuitenkin selväksi, että perusopetuksen pienryhmäpaikkoja on lisättävä. Lisäksi erityisopettajia on saatava luokanopettajien työpareiksi silloin, kun luokassa opiskelee erityisen tai tehostetun tuen oppilaita.
Yksi koulun arjessa usein unohdettu ryhmä ovat koulunkäynninohjaajat. Pätevän ja ammattitaitoisen ohjaajan työ luokassa on arvokasta koko inkluusion ajatuksen näkökulmasta. Valitettavasti alan palkkaus ja lyhyet työsuhteet johtavat osaajien valumiseen alalta muihin töihin.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.