Koko Suomi ei sovi susien reviiriksi

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT13.3.) oli Erkki Pulliaisen kirjoitus, joka käsitteli muun muassa susien reviiri­käyttäytymistä. Odotin jotain uutta ja asiallista aiheen tiimoilta, mutta tiedon jyvät eivät ylittäneet tv:n luonto-­ohjelmien antia.

Koiraihmisiä aihe voi koskettaa hyvinkin konk­reettisesti. Pulliaisen toteamuksen poliisien käyttä­misestä koirien kuolintapauksen tutkimisessa voi koiransa menettäneessä perheessä tulkita halventa­vaksi huitaisuksi

Kysymykseen, käykö susi ihmisen kimppuun, olisi asian­tuntevaa vastausta varmaan moni odottanut. Sitä ei löytynyt Pulliaiseltakaan.

Toteamus että susi ei ole tappanut ihmistä vuoden 1881 jälkeen on osoittautunut yleispäteväksi viisaudeksi ja asiaa tarkemmin mietittyä varsin oikeaksi. Kun kaikki sudet tapettiin Suomesta sata vuotta sitten ja myös kaikki Venäjältä tulleet hävitettiin heti sadan viime vuoden aikana, niin kuollut susi ei voi hyökätä ihmisen kimppuun.

Vihreitä ja ruusuisia ajatuksia voi kyllä susista viljellä, mutta vielä ei ole missään tieteellisessä tutkimuksessa todettu, etteikö susi olisi peto ja sen toimivan myös sen mukaan. On käytännössä opittu, ettei susi ei ole myöskään tyhmä – se hakee ruokansa sieltä mistä helpommin löytää, ja silloin ihmispelkokäsite ei ole enää voimassa.

Kun Pulliainen vietti silloin joskus tutkijaelämää susien häkissä turvallisesti, niin olisi ehkä antanut toisenlaisen loppupäätelmän tutkimuksiin, mikäli siellä olisikin ollut esikoululainen lapsi yön yli hänen sijastaan. Omaa lastenlastani en koskaan olisi sinne laittanut, olisikohan kukaan muu?

Pulliainen olisi noinkin laajassa kirjoituksessa voinut kertoa, miksi hän pari­kymmentä vuotta sitten oltuaan suurpeto­työryhmän puheenjohtajana halusi sudet koko Suomen alueelle ja onko päätös hänen mielestään ollut oikea.

Etelä- ja Lounais-Suomi on aika tiheästi asuttua ja kotieläimiä laidunnetaan alueella paljon. Alue ei sovi susien reviiriksi ilman, että ne aiheuttavat kohtuutonta haittaa. Vai mitä sanoo huippututkija?