Rasvasota ruohonjuuritasolta nähtynä

Vajaat parikymmentä vuotta sitten aloitin oman rasvasotani. Istumatyö ja käsityöyksinyrittäjän loputtoman pitkät työpäivät eivät juurikaan jättäneet aikaa liikunnalle, ja paino hivuttautui hiljalleen ylös.

Mutta eipä hätää, onhan keksitty kevyttuotteet! Kyllä rupeaa paino laskemaan, kun koko ajan tarkkailee, mitä syö, ja syö vain kevyttä, kevyttä ja kevyttä.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Paino ei pudonnut mihinkään, ja joitakin vuosia sitten todettiin kohonneet kolesteroliarvot.

Eipä sitten muuta kuin lisää kevyttä, kevyttä ja kevyttä ja lisäksi kolesterolilääkitys. Lääkkeistä sain tuskallisia, vaeltavia lihassärkyjä.

Kolmannen kokeillun lääkkeen jälkeen totesin noin puolitoista vuotta sitten, että enpä enää suostu olemaan lääketehtaiden maksavana koekaniinina. Lopetin kolesterolilääkkeiden syönnin.

Painokin piti sitkeästi kiinni saavutetuista eduista.

Lääkkeiden mukana heitin romukoppaan myös kaiken ”keveyden”. Aloin uudelleen käyttää voita maltillisesti, ruuanlaitossa vaihdellen eri öljyjen kanssa, leivän päällä ja leivonnaisissa.

Kevytkermat kumppaneineen saivat väistyä oikean kerman tieltä, ja kevyet kumijuustot vaihtuivat rasvaisempiin juustolaatuihin.

Rasvaton maito sai poistua. Tilalle tuli – ei vielä sentään täysmaitoa vaan – kevytmaito, tavalliset piimät ja jugurtit.

Kaikenlaiset einekset ja kaupan leivät ja leivonnaiset pysyivät myös kaupan hyllyllä. Teemme kaiken mahdollisen ruuan itse perusraaka-aineista, mieluiten lähi- ja luomutuotteista.

Ja mikä onkaan sotani tulos? Paino on pudonnut ilman mitään kuureja ja vippaskonsteja reilut kymmenen kiloa. Lääkkeiden mukana katosivat myös oudot säryt. Olo on kevyt, eikä vaivana ole ainainen nälkä, kuten kevyttuotteita syödessä.

Tavallinen hallintoalamainen elää kaiken aikaa ruuan suhteen valtavassa epätietoisuudessa: yksi arvovaltainen taho huutaa yhtä ainoaa oikeaa ruokavaliota ja toinen huutaa vielä lujempaa jotakin toista vielä parempaa. Lisänsä soppaan tuovat vielä kaiken maailman humpuukimaakarit toinen toistaan ihmeellisemmillä dieeteillä.

Pieni pyyntö täältä arkitodellisuudesta ruohonjuuritasolta: Hyvät, rakkaat, arvoisat ja arvostetut ravinto-oppigurut, yrittäkää nyt ihan totta päättää yhdessä jotenkuten mallikkaasta ruokavaliosta. Ja ennen kaikkea: antakaa meille ruokarauha!