Suomen hakkuilla globaali vaikutus

Suomen metsät ovat merkittävä hiilivarasto sisältäen runsaan prosentin maailman metsien hiilestä. Tieteelliset kokoomaraportit ovat selkeästi osoittaneet, että hakkuiden lisääminen hidastaa kyseisen yksittäisen maan metsien hiilivaraston kehitystä.

Koska biologisten tekijöiden lisäksi ilmastoon vaikuttaa ihmisten käyttäytyminen globaalisti, toimiva ilmastopolitiikka ottaa molemmat huomioon

Puupohjaisilla tuotteilla on ihmisten kulutus- ja investointi­käyttäytymisestä johtuva globaali kysyntä, joka on nykyisin kasvava. Kysyntä pohjautuu pääasiassa kulutta­jien preferensseihin ja kilpailevien tuotteiden hintoihin. Kysynnän kasvu on seurausta myös laajasti hyväksytystä tavoitteesta korvata uusiutumattomia raaka-aineita uusiutuvilla.

Suomen ilmastopolitiikan osaksi on ehdotettu hakkuiden rajoittamista. Se ei kuitenkaan alenna puutuotteiden globaalia kysyntää ollenkaan.

Näin ollen hakkuiden rajoittaminen esimerkiksi Suomesta korvautuu lähes täysin muualla maailmassa tapahtuvilla hakkuilla.

Tänä vuonna julkaistut laskelmat globaalilla markkinamallilla (Kallio, Solberg, Käär ja Päivinen Forest Policy and Economics -lehdessä) antoivat tulokseksi, että Euroopan laajuinen hakkuiden vähentäminen 100 miljoonalla kuutiolla korvautuisi noin 80-prosenttisesti muun maailman lisääntyvillä hakkuilla.

Yksittäisen maan kohdalla prosentti olisi ilmeisesti vieläkin korkeampi. Uusiutumattomien tuotteiden lisäkulutus kattaisi loput 20 prosenttia.

Monissa muissa maissa hakkuut pienentävät hiilinielua olennaisesti enemmän kuin Suomessa, johtuen esimerkiksi metsänhoidon puutteista tai hakkuista aiheutuvasta maankäytön muutoksesta.

Metsäteollisuuden suomalaisen tuotannon vähentyminen johtaisi todennäköisesti myös tuotannon päästöjen lisääntymiseen.

Näin siksi, koska monissa muissa maissa on heikompi metsäteollisuuden ympäristöteknologia ja huonommat mahdollisuudet hyödyntää sivutuote-energiaa.

Ehdotetut Suomen metsien hakkuiden rajoitukset eivät näin ollen näytä hyödyllisiltä ilmaston kannalta globaalisti tarkasteltuna.

Metsäsektorin tuotantoa ja kulutusta tulisi kehittää niin, että metsästä otetusta hiilestä pidetään kiinni mahdollisimman pitkään tuotevalikoimaa, elinkaaria ja kierrätystä edistäen. Myös prosessienergian kulutusta tulisi entisestään alentaa.

Samalla tulisi kiireellisesti parantaa Suomen metsäluonnon monimuotoisuutta toimimalla kohdennetusti niissä metsissä, joissa tehtävälle on parhaat edellytykset.