Tiesitkö, että meneillään on alkujen ja loppujen kuukausi?

Ihmislajin täytyy saada hahmottaa. Koko pitkä elämä olisi kerralla liikaa. Siksi hän rajaa, nimeää ja ympyröi ajat almanakoista niin kuin paikat kartoilta.

Vuodenkierto, taivaankappaleet ja sääolosuhteet tulevat universumilta, mutta kielen niiden ilmaisemiseksi keksi ihminen itse. Kalenterijärjestelmät ja kuukausien nimet kertovat eri kansojen tavoista paljon.

Kansainväliset kuiden nimet – käytössä liki kaikissa Euroopan kielissä – ovat alkuperältään sekaisin kuin Fazerin parhaat.

Tammikuinen January johtaa Janukseen, roomalaiseen alkujen ja loppujen, ovien ja porttien jumalaan.

Helmikuinen February on ollut roomalaisessa kalenterissa vuoden viimeinen kuukausi, ja latinan Februariuksella viitattiin pakanain puhdistautumismenoihin, joissa vanha, nuhjaantunut vuosi pestiin pois.

Maaliskuu oli ensimmäinen kuukausi, ja sen edustajaksi valittiin uudistava mutta sotaisa Mars-jumala. Näin sai nimensä March.

Huhtikuinen April on epäselvä etymologeillekin – kenties nimen antoi kreikkalaisten kukkea jumalatar Afrodite.

Toukokuinen May ja kesäkuinen June ovat jumalallista perää varmasti: siinä hymyävät hedelmällisyyden jumalatar Maius ja naisten oma suojelija Juno.

Heinä- ja elokuut ovat miesten: Julius Caesar, heinäkuun lapsi, on Julyn takana ja toinen keisarismies Augustus elokuun, Augustin.

Loppuvuoden kuukausiin on jäänyt roomalainen ajanlasku. Juliaanisen kalenterimme 9. kuukausi on September eli sananmukaisesti seitsemäs. October on kahdeksas. Marraskuu eli November on yhdeksäs – ja meidän vuotemme päättävä joulukuu on heillä December, 10. kuukausi.

Miten korkealentoiselta nuo eurooppalaisten kuukaudet vaikuttavatkaan, kun verrataan sulosuomalaisiin kuiden nimiin! Jumalien, tsaarien ja numeroiden sijaan meidän aikamme on jaoteltu luonnonilmiöiden ja maatöiden nimityksin.

Tammen monista merkityksistä yksi viittaa napaan tai akseliin – tammikuussa ollaan talven taitekohdassa. Helmikuussa pakkanen senkun helistelee jäähelmiään. Maaliskuussa maata näkyvissä! Ainakin etelässä.

Huhtikuussa ryhdyttiin huhta- eli kaskipuiden kaatoon. Toukokuuta ei tarvitse tämän lehden lukijoille selittää. Kesäkuussa kansa kynti kesantopellot.

Heinä, elo- ja syyskuu puhuvat selvää kieltä. Lokakuu lotisee. Marraskuussa maa on martaana, vainaana. Joulukuussa suomalainenkin kalenterinkäyttäjä lakkaa työnteon. Joulu on skandinaavista perua, samaa kantaa kuin juhla.

Kuinkas sukulaiskielet? Vaikkapa kaukaiset kielisukulaisemme komit Ural-vuoriston läntisellä puolella? Luontokin on heillä samansorttinen, joskin vieläkin ankarampi, kun lähes arktisella tundralla elelevät. Komia puhuu runsaat 200 000 ihmistä. Komia kirjoitetaan kyrillisin aakkosin, mutta kielentutkija Paula Kokkosen esitelmää lainaten kerron supisuomeksi, miten heillä aika kulkee.

Vuosi alkaa kuukaudella nimeltä tövšör, keskitalvi. Sen jälkeen mennään oravametsälle: helmikuu on oravastuskuu. Maaliskuussa varikset varaavat reviireitään raakkumalla: variskuu. Komien huhtikuu on kuiva maa.

Toukokuun nimi on oraat ja lehdet. Kesäkuu on nimetty kaunistelematta: paarmat ja hyttyset. Heinäkuuta sanotaan kypsymisajaksi. Elokuu on nimeltään sadonkorjuu.

Syyskuussa jänismetsälle hep: jäniskuu. Lokakuu on kylmän tuulen kirpaisu. Marraskuu on liukkaiden kelien aika. Ja joulukuu on niin kuin se on: pakkaskuu.

Kiehtovia ovat muuten ukrainankin kuut, ne ovat myös omakielisiä ja menevät suomeksi näin: tuiskukuu, pakkaskuu, koivukuu, kukkakuu, ruohokuu, punakuu (kirsikat kypsyvät heillä jo kesäkuussa!), lehmuskuu, sirppikuu, kanervakuu, keltakuu, putoavien lehtien kuu ja viimeisenä routakuu.

Entä jos nykysuomalainen saisi tyhjän kalenterin eteensä ja käskyn: anna itte nimet? Laittaisin näin:

1. Kuntokuu (ei vaadi selitystä).

2. Pullakuu (helmikuuhun on ahtautuneena runebergintorttu, ystävänpäiväleivos ja laskiaispulla).

3. Vekslauskuu (kun ei osaa päättää, olisiko talvea vielä vai kevättä jo).

4. Toivokuu (paatuneinkin alkaa uskoa, että suvi joskus koittaa).

5. Ulkokuu (viimeiset koulutunnit kuluvat akkunasta katsellen, kevätillan puutarhakupsutuksista ei malttaisi lähteä sisälle, jokusen lapsenkin voi nähdä harvinaisena luonnonilmiönä ­pihaleikeissä!)

6. Juhlakenkäkuu.

7. Ketään-ei-saa-kiinni-kuu.

8. Koulukuu.

9. Kurssikuu (kansalaisopiston houkuttavat kurssiesitteet ilmaantuvat, pilatestunteja aloitetaan).

10. Sisäkuu (mökit laitetaan talviteloille, viimeisiä terassikalusteita kannetaan varastoihin).

11. Heijastinkuu (auttaisi muistamaan!)

12. Huokausten kuu (toisille ihastuksen henkäyksiä paketteja aukoessa, toisille puhinaa kassajonossa ylikuumassa toppatakissa).

Kirjoittaja on Rauman Lapissa asuva kirjailija ja runoilija.