Suhteellisuutta tajuun

Suomen metsien kyky pelastaa koko maailma ilmastonmuutostuholta tuntuu enemmän uskonnolta kuin arkirealismilta.

Naapurimme, suuri ja vielä suurempi Venäjä – välittömästi pitkän rajamme takana sijaitseva valtio – omistaa metsää yli miljardi hehtaaria. Yhdessä telissä.

Jospa vertaisimme asiaa maatilojen kokoon ja niiden omistamiin metsiin. Toisella tilalla oli metsää aika ökysti noin 500 hehtaaria. Venäjän omistaman metsäalan suhteessa toisella naapurilla metsää olisi samassa laskussa muutama hehtaari.

Jos ajattelisimme niin, että metsän hoitamisella on ratkaiseva merkitys asiaan, kumman isännän metsään pitäisi kiinnittää huomiota?

Olemme jääneet ymmärtämättä tuon miljardiluvun monessa muussakin asiassa.

Kun Suomi eli ulkomaisen velan varassa – ja elää osin vieläkin – lainaa otettiin miljardikaupalla vuodessa. Eihän se ole kuin miljardi, mutta se on tuhat miljoonaa.

Miljoona on paljon rahaa, tuhat miljoonaa on tuhottoman paljon rahaa. Kun tuollaisille summille joudutaan maksamaan kovaa korkoa, ollaan hukan teillä.

Metsiemme markkinoiminen vihreän uhkan levittämisessä jää kovin kevyeksi pinta-alojen suhteessa.

Venäjä tuntuu vähät välittävän metsiensä vaikutuksien globaalisuudesta. Viherterroristien toimintaympäristönä se lienee silti vihonviimeisiä.

Toivottavasti me voimme tulevaisuudessakin hoitaa metsätilkkuamme niin, että sieltä tulisi muutama euro lyhentämään tuota jo yli sataan miljardiin yltävää valtiomme velkaa.