Utopistisesta haihattelusta syntyi toimiva kokonaisuus

Vuonna 1993 perustettu kehitysvammaisten taiteilijayhteisö Kirsikoti on herättänyt laajalti kiinnostusta kehitysvammaisten ja heidän kanssaan työskentelevien joukossa.

Kodin perustaja Raija Mikkonen kertoo hypänneensä itse aikanaan tuntemattomaan. ”En minä osaa muille neuvoa, kuinka asiat pitää tehdä. Minullekin sanottiin aluksi, että tämä on utopistista haihattelua.”

Innostusta Kirsikodin kaltaisten yhteisöjen perustamiseen olisi, mutta vastuu on tuntunut liian suurelta eikä ideaa ole toteutettu missään muualla, kertoo Mikkonen.

Mikkonen on itse yksi yhteisön jäsenistä. Palkkatyössä hän käy Lieksassa erityisopettajana Keskuskoulun harjaantumisopetuksessa.

”Minä maksan ruokamaksun ja vuokraa siinä missä muutkin asukkaat.”

Arkisin talon toiminnasta vastaavat toiminnanohjaaja Jaana Hara ja ohjaaja Kaisu Nuutinen. Talossa työskentelevät myös talonmies ja osa-aikainen siivooja. Iltaisin ja viikonloppuisin kodissa ei ole palkattua henkilökuntaa.

Henkilökunnan palkat ja muut kulut taidetoimintaa lukuunottamatta katetaan hoitokorvauksilla.

”Laitostunnelmaa vältetään viimeiseen asti. Tämä on ensisijaisesti meidän kaikkien koti.”

Mikkonen kuvailee Kirsikotia paikaksi, missä ollaan aina lähellä ihmistä.

Tällä hetkellä asukkaita on yhdeksän ja jokaisella on oma huone, jonne voi halutessaan vetäytyä omaan rauhaan. Intensiivijaksoille tulevat taiteen tekijät yöpyvät yhteisissä alkoveissa.

Vanhaan koulurakennukseen remontoidun kodin omistaa Kirsikoti ry, jonka hallituksen puheenjohtaja Mikkonen on.

”Tällä hetkellä etsimme kiivaasti rahoitusta uutta ateljeeta varten, joka remontoitaisiin ulkorakennukseen. Nykyinen ateljee on kovin ahdas.”

Asukkaita ei ole valittu minkään hakuprosessin kautta, vaan yhteisön on annettu pikku hiljaa kehittyä. Kodin tarkoituksena on tarjota asukkaille normaalielämän kehys, jonka voimavara on yhteisöllisyys.

”Meidän nuoret ovat aivan ihanan kontaktihakuisia ja avoimia”, sanoo Mikkonen.

Taidetyöpajan lisäksi Kirsikodin viikoittaiseen ohjelmaan kuuluvat muun muassa yhteinen laulutunti ja allasjumppa. Vaatehuolto, ruuanlaitto ja muut kotityöt ovat osa kaikkien päivittäistä arkea.

Mikkosella on vuosi aikaa eläkeikään. Pikkuhiljaa on pitänyt myöntää itselle, että voimat eivät enää riitä aivan kaikkeen, hän sanoo.

”Minä olen vuosien saatossa tehnyt sen minkä olen voinut.”