Presidentinvaalissa ei menesty roudaamalla pahvista ehdokasta pitkin vaalikenttiä, ja SDP osoitti ajatuksen todeksi

Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen valvojaisissa kaikki ehdokkaat ylistivät ”aivan mahtavia” kampanjoitaan. Myös toiselta kierrokselta pudonneet. Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.

Rkp ei vaalivalvojaisia järjestänyt. Ei ollut syytä. Se ei presidentinvaalissa edes tohtinut astua kehiin. Melkoinen poliittinen konkurssijulistus puolueelta, joka sentään istuu hallituksessa kahdella ministerillä.

Rkp:täkin pienemmät puolueet ja tukiryhmät näyttivät, että lähtemällä rohkeasti mukaan etukäteen heikoilla kertoimilla, on sittenkin enemmän voitettavaa kuin hävittävää. Tulee näkyvyyttä, ilmaista mainosaikaa ja omaa poliittista agendaa voi ajaa samalla korokkeella isoisten kanssa. Tämä sataa laariin tulevissa vaaleissa.

Kohtuullisen virhelaskelman teki myös Sdp, valtiohoitajapuolueeksikin tituleerattu Suomen poliittiseen historian mahtivaikuttaja.

Mikä sai sen kuvittelemaan, että presidentinvaalissa voi menestyä aloittamalla kampanjan roudaamalla viikkokausia pelkkää pahvista ehdokaskuvaa pitkin vaalikenttiä? Ehdokkaaksi valittiin poliitikko, joka ei selvästi itsekään uskonut mahdollisuuksiinsa, vaan piti toisen jalkansa koko ajan Brysselissä. Tappio oli tähtiin kirjoitettu.

Tämä oli jo kolmas kerta peräkkäin, kun demareille tuli nolosti köniin presidentinvaalissa.

Kyse ei tällä kerralla ollut edes siitä, etteikö puolueella olisi ollut voittavaa kandidaattia. Sanna Marin nousi ennen näkemättömään kansainväliseen maineeseen ja näkyvyyteen pääministerinä ja johdatti puolueensa hyvään tulokseen eduskuntavaaleissa.

Se, että Marin ei suostunut presidenttiehdokkaaksi, on ehkä ymmärrettävää henkilökohtaisella tasolla, mutta puolueen kannalta se oli valtava takaisku. Samalla se panee miettimään, onko Sdp:n sisällä kaikki niin hyvin kuin johtavan oppositiopuolueen asema antaisi olettaa.

Marinia ei nähty edes Sdp:n vaalivalvojaisissa kuten esimerkiksi entinen presidentti Tarja Halonen. Valvojaisissa mikrofoni olisi kuitenkin työnnetty eteen ja tivattu kommenttia. Siinä olisi sanavalmiilla Marinillakin saattanut olla vaikeuksia pitää fasadia yllä. Parempi pysyä poissa.

Urpilaisen kohdalla demarit saivat tietysti maistaa samaa lääkettä, jota he eduskuntavaaleissa syöttivät vihreille ja vassareille. Taktiset äänestäjät hylkäsivät demarien lume-ehdokkaan, koska Haavistolla oli paremmat mahdollisuudet kakkoskierrokselle.

Nyt näyttää siltä, että uuden presidentin virkaanastujaispuheessa on kolme punktia. Demareilla on edessään itsetutkiskelun aika.

Kolumnin kirjoittaja on politiikan toimittaja.