Lukijalta: Onko media koskaan pyrkinyt totuuteen?

Tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti uudelleen ajankohtaiseksi nousseessa kolumnissaan 1.11.2022: ”Jos objektiivinenkin uutisointi nähdään poliittisesti vinoutuneena, media joutuu jatkuvasti perusteettoman epäluottamuksen kohteeksi”. Onko epäluottamus todellakin perusteetonta?

Joukkotiedotuksen historialliset näytöt totuuteen pyrkimisessä ovat heikot. Mediatutkimuksen ’isän’, Walter Lippmanin mukaan syynä on, että taloudelliset intressit ja valtioiden ulkopoliittinen etu ajavat usein totuuden edelle.

Joukkotiedotus rakentui 1800-luvulla herjausten ja disinformaation levittämiselle taloudellisten voittojen toivossa. 1. maailmansodan aikana lehdistöstä tehtiin propagandan väline. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson värväsi kampanjaansa yli 100 000 kirjoittajaa ja puhujaa. Syntyi käsite Lügenpresse - valelehdistö.

Sotien jälkeen tekniikat omaksuttiin myös sisäpolitiikkaan. Suostutteluviestintää, jolla vaikutettiin muun muassa ihmisten kulutuspäätöksiin, kutsuttiin ”arkisen tietoisuuden orkestroimiseksi”. 1960-luvulla faktojen tiedottamisen tilalle tulivat määrittelyvalta ja se, millaisia tunteita asiat herättävät.

1980-luvulla ’totuudesta’ puhuttiin mediassa enää ironisessa mielessä. Vuonna 2003 Yhdysvaltojen valtavirtalehdistö tuki hyökkäystä Irakiin lähes varauksetta. 2015 maan uskottavin vaaliasiantuntija arvioi Donald Trumpin voittomahdollisuudeksi 2%. Koronapandemian aikana asiantuntijat olivat erimielisiä jopa perustavanlaatuisista tosiasioista.

Media oli mahdottoman tehtävän edessä. Vuonna 2020 80 % yhdysvaltalaisista ajatteli, että eri uutislähteet kertovat heille eri faktat. Samoihin aikoin YLE:en luotti 85 % suomalaisista. Myös 1970-luvun lopulla YLE:een luotettiin kuin vuoreen, vaikka se uutisoi Neuvostoliitossa menevän hyvin, ”koska viimeinenkin työtön sai töitä jo vuonna 1930”.

Olemmeko me sittenkin tämän tarinan hyväuskoisia hölmöjä? Vuorelma ohjeistaa: ”Jos uutisointi herättää minussa ärtymystä ja intuitiivisen epäilyn näkökulman tasapuolisuudesta, pysähdyn miettimään omaa reaktiotani”.

Valeuutisten tunnistamiseen on olemassa vieläkin parempi ohje: Mikäli uutinen hyväilee maailmankatsomustasi ja on ”liian hyvää ollakseen totta”, se ei todennäköisesti sitä ole.

Kami Launonen

väitöskirjatutkija, Turun yliopisto