Lähestyvä energiakriisi on tunnistettu EU:ssa, silti komissio pitää jääräpäisesti kiinni ilmastolainsäädäntöaloitteidensa yksityiskohdista

EU on ottanut askeleita kohti irtaantumista venäläisestä kaasusta ja öljystä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin Euroopassa tulee olemaan pula energiasta. Ensituntuma markkinoiden ailahtelusta on jo saatu, kun energian kohonneet hinnat ovat tuntuneet suomalaistenkin kuluttajien kukkaroissa.

Vaikka yksimielisyyttä venäläisestä energiasta irtaantumiseen löytyy EU:ssa, seuraavat askeleet ovat unionille vielä epäselviä. Nyt tuleekin pikimmiten etsiä vastaus siihen, mitä energiamuotoja unioni ja jäsenvaltiot käyttävät muutaman seuraavan vuoden ajan.

Aivan ensiksi tulisi arvioida, mitä mahdollisia energianlähteitä unionin sisällä on, ja vasta tämän jälkeen kääntää katse EU:n rajojen ulkopuolelle. Uusiutuvien energianlähteiden rooli tunnistetaan yli puoluerajojen.

On selvää, että venäläisestä energiasta irtaantuminen tarkoittaa EU:lle siirtymää kohti uusiutuvia energiamuotoja, eikä tätä siirtymää vastaan ole mitään syytä asettua poikkiteloin.

Valitettavasti uusiutuvan energian muotoja ei kuitenkaan pystytä luomaan siihen tarpeeseen, joka meillä EU:ssa on aivan näillä hetkillä käsillä.

Siirtymässä kohti globaalia vähähiilistä energiajärjestelmää bioenergialla tulee olemaan tärkeä merkitys etenkin Suomessa. Tämä merkitsee sitä, että kotimaista puuta ja turvetta on voitava käyttää lähivuosina enemmän.

Vaikka lähestyvä energiakriisi on laajalti tunnistettu EU:ssa, komissio pitää jääräpäisesti kiinni ilmastolainsäädäntöaloitteidensa yksityiskohdista, kuten uusiutuvan energian direktiivissä määriteltyjen kestävyyskriteerien tiukentamisesta.

Kriteerien muuttamisen on arveltu johtavan Suomessa muun muassa investointivarmuuden heikentymiseen uusiutuvan energian sektorilla sekä lisäävän yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.

Miksi komissio haluaa laittaa biopolttoaineita tuottavat ja kehittävät yritykset ahtaalle? Nämä toimijat kun ovat niitä, jotka osaltaan luovat Suomelle elintärkeän energiavarmuuden ja toisaalta kehittävät kovaa kyytiä myös uusia ratkaisuja, joiden avulla biopolttoaineteollisuus voi olla yksi keskeinen uusiutuvan energian vaihtoehto.

Senkin jälkeen, kun EU:n akuutein energiakriisi on ratkaistu, komission ehdotusten sisältö tulee syynätä biopolttoaineiden kohdalla tarkasti – lähivuosina on järjetöntä kurittaa vihreämpää tulevaisuutta luovaa alaa, joka on vasta nousemassa täyteen loistoonsa.

Kun luopuminen venäläisestä energiasta tulee EU:lle päivä päivältä ajankohtaisemmaksi, realiteettien tunnistaminen tulee tärkeämmäksi kuin koskaan.

Aivan ensiksi täytyy varmistaa lähivuosien energiahuoltovarmuus, ja vasta sen jälkeen tarkastella pidemmän aikavälin kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Siksi massiivisen Fit for 55 -lainsäädäntöpaketin muutosten kohdalla täytyy pitää terve järki mukana, ja koko unionin kilpailukykyä heikentävästä ehdottomuudesta on luovuttava.

Kullakin jäsenvaltiolla on tässä uudessa energia-asetelmassa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Suomen vahvuus on mahdollisuus korkeaan omavaraisuuteen ja siksi maamme tarvitsee nyt energiapuun ja turpeen kohdalla aikalisän EU:lta.

Lainsäädäntöaloitteiden käsittelyssä on tunnistettava, että tarve joustovaralle on tässä ja nyt, eikä tämä tarve tule kestämään ikuisesti.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).