Unohtuuko Päätalo?

Kalle Päätalo täytti 11.11.2019 sata vuotta.

Näin parikymppisenä nuorukaisena olen hyvin kiitollinen siitä, että meillä kotona oli Päätalon teoksia kirjahyllyssä. Muistan lapsena, kuinka hypistelin Iijoki-sarjan kirjoja, lähinnä sen vuoksi, että niissä oli hauska kuvitus. En silloin vielä ymmärtänyt, kuinka merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä Päätalon tuotanto on.

Kalle Päätalo kertoo maaseudun elämästä, mutta myös sotain jälkeisestä Tampereesta. Kun hieman syvällisemmin tarkastellaan, itse asiassa hän on tallentanut koko Suomen tarinan vuosikymmenten ajalta, jonka keskiössä on tavallinen, ahkera työläinen.

Kirjojen lukeminen nyky- yhteiskunnassa vähenee kokoajan, maaseudun oloja kurjistetaan ja tuntuu siltä, kuin suomalaisuuttakaan ei saisi enää arvostaa. Pelkään pahoin, että tulevat sukupolvet eivät enää edes tiedä kuka Kalle Päätalo on. Kaupunkilaistuvain nuorten joukossa tilanne saattaa jo hyvinkin olla tämä.

Itselleni Päätalon tuotanto on antanut mahdollisuuden ymmärtää paremmin edeltäviä sukupolvia. He ovat juuri niitä ihmisiä, jotka kovalla panoksellaan rakensivat tämän maan jopa yltäkylläisen hyvinvoinnin. Eikö sitä tulisikin arvostaa, ja vieläpä korkealle?

Nyky-aikana se maailma, josta Päätalo kertoo, saattaa tuntua vieraalta. Tässä onkin suuri ongelma nyt ja tulevai­suudessa. Ihmiset ovat vieraantuneet perinteisestä elämän­tavasta, luonnosta ja meidän kulttuuriperinnöstämme. Päätaloa lukemalla voisi usean nykyajan huutelijan mielipide muuttua järjellisemmäksi. Toivottavasti tulevat suku­polvet eivät unohda Kalle Päätaloa ja hänen tuotantoaan.