Kuinka paljon huonoja uutisia on liikaa?

Medialla on erityisen tärkeä tehtävä kertoa siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Tämä ei varmasti ole kenellekään epäselvää.

Muistan uraltani erityisen hyvin korona-ajan, jolloin olin toimittajana toisessa mediatalossa. Toimitukseen kiiri tieto mystisestä viruksesta, joka oli lähtenyt leviämään maailmalla. Virus oli tappava, eikä siitä tiennyt kukaan oikein mitään.

Kaikki muu unohtui, ja kaikki keskittyivät toimituksessa etsimään kuumeisesti tietoa aiheesta ja seuraamaan tilannetta. Epätietoisuuden keskellä yritin itsekin paneutua aiheeseen omalta kotitoimistoltani käsin. Asiasta oli kerrottava, mutta miten? Paniikkihan siitä syntyi.

Kun korona oli saatu pakettiin, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan. Seuraava kauhuskenaario oli käsillä. Lehdet ja sosiaalinen media olivat täynnä kuvia pommitetuista kaupungeista ja sodan kauhuista. Putinin kasvot tulivat varmasti kaikille tutuksi – olivathan ne jatkuvasti lehtien kansissa.

Kun Putinia oli katseltu tarpeeksi, vaihtui tilalle uudet kasvot – ne olivat Trumpin.

Voisikin kysyä, missä menee sietokyvyn raja huonoihin uutisiin? Jossain kohtaa lukijoiden raja tulee väkisinkin vastaan. On selvää, että kukaan ei halua jatkuvasti kuulla, mitä pahaa maailmalla tapahtuu.

Kun huonoihin uutisiin turtuu, on vaarana, että tärkeät aiheet jäävät huomiotta. Yksi esimerkki tästä on jo vuoden jatkunut naudanlihapula.

Kaivoimme toimituksessa naudanlihapulan taustoja, syitä ja seurauksia. Tuloksena oli laaja, selvittävä artikkeli, joka sisälsi paljon tärkeää tietoa.

Suorista lukijamääristä ei puhuta talon ulkopuolelle, mutta sen verran voin paljastaa, ettei tämä juttu lopulta suurta lukijakuntaa kiinnostanut. Olo oli pettynyt, mutta ymmärtävä, sillä olihan tilanne jatkunut jo vuoden.

Riippuu tietysti ihmisestä, mutta on helppo käsittää, miksi huonoja uutisia ei jaksa jatkuvasti lukea. Työttömyys, nousseet elinkustannukset, poliittiset väännöt sekä sodat tulevat jatkuvasti entistä lähemmäs.

Ne ovat edessä heti, kun avaat sosiaalisen median palvelun. Täysin uutispimentoonkaan ei voi oikein siirtyä, koska maailman tapahtumista on hyvä olla selvillä.

Median kulutus muuttuu, nuoret saavat uutisensa sosiaalisesta mediasta. Toimitusten on mietittävä sitä, miten sisältöjä tarjotaan ja mitä nämä sisällöt ovat.

Kun Meta ja Google päättävät, mitä ihmisille näytetään, voi eksyä haluamattaankin yhä syvemmälle huonojen uutisten viidakkoon.

Mutta entä, kun Aura-juuston koostumuksen muuttuminen ajaa ohi sodista? Tämä voi olla merkki siitä, että mitta alkaa olla täynnä.

Vai onko kyse kuitenkin siitä, että arkiset asiat eivät ole kadonneet mihinkään? Uutissivuston etusivun avaaminen on usein hyvä vaihtoehto. Silloin voit itse valita, mitä sisältöä haluaa kuluttaa.