Hiilen sieppari ansaitsee ilmastopalkinnon

Ilmastonmuutosta yritetään torjua muun muassa fossiilisille polttoaineille määrätyillä päästömaksuilla. Fossiilista polttoainetta käyttävä voima­laitos maksaa nykyisin noin kolmekymmentä euroa päästömaksua jokaisesta hiilidioksidi­tonnista, jonka se tupruttelee taivaalle.

Tätä maksua ei tulisi, jos laitos saisi siepattua piipusta tulevan hiilen ja säilöttyä sen turvallisesti. Tekniikoita tähän on olemassa, ne vain ovat kovin kalliita. Yhden hiilitonnin talteenotto maksanee satoja tai ehkä tuhansia euroja.

Maaseudun Tulevaisuus kertoi Kähkösen maitotilan omatoimisesta biokaasu­laitoksen rakentamisesta (MT 22.10.) mainiten, että kuluissa voi säästää jopa puolet, ja että laitoksen takaisinmaksuaika on alle kymmenen vuotta. Laitoksen tuotto syntyy lähinnä ostosähkön korvaamisesta omalla sähköllä.

Vaikka Lassi Kähkönen syyllistyykin maidon ja lihan tuotantoon tilallaan, pitäisi hänelle myöntää jonkin sortin ilmastopalkinto. Hänen biokaasulaitoksensa vähentää ilmastopäästöjä noin 300 hiilidioksiditonnia vuodessa. Yhtä suuri päästövähennys saadaan noin 60 metsähehtaarin kasvusta. Nämä biologiset hiilisiepparit metsä ja biokaasu­laitos lienevät halvimmat tavat vähentää ilmastopäästöjä.

Jos Kähkösen biokaasulaitoksen 300 tonnin päästövähennys hinnoiteltaisiin ja laskettaisiin laitoksen tuotoksi, paranisi sen kannattavuus oleellisesti. Kähkönen voisi myös minimoida investointinsa ja vain hankkia lietealtaan peittävän kuvun ja polttaa sen sieppaaman metaanin. Silloin takaisinmaksuaika olisi vain joitain kuukausia, mutta päästö vähenisi silti lähes kaksi­sataa tonnia vuosittain.

Kukaan ei kuitenkaan maksa hänelle tuhatta euroa siepatulta hiilitonnilta, ei edes yhtä euroa.

Biokaasulaitosten kehittely on nykyään näpertelyä. Yksityisten toimijoiden resurssit eivät riitä tekemään biokaasusta merkittävää ilmaston­muutosta hillitsevää hiili­nielua.

Alan tieto ja taito pitää kerätä yhteen; siinä valtiolla kuuluisi olla päärooli.