Itärajan hirvet, sudet ja taimikot

Veikko Hakkarainen Lieksasta pelkää koiriensa puolesta susia ja väittää hirvikannan vähentyneen (MT 10.12.2018).

Minulla on 50 vuoden metsänomistuksesta kokemusta hirvituhoista Lieksan itäpuoliselta alueelta.

Viimeisen talvi oli pahin. Tuhojen laajuuteen oli havaintojeni mukaan kaksi syytä. Ensinnäkin yli metrinen lumi pakotti hirvet laumoihin ja pysymään paikallaan.

Toisekseen pyyntilupia on annettu talvehtivaan kantaan nähden aivan liian vähän. Tätä perusteltiin sillä, että hirvet on varattu susien talviravinnoksi.

Hirvenlihaa ei ole herunut vuosiin metsänomistajille, vaan sen on korvannut karhu.

Metsäkeskuksen vahinkoarvion ala oli 16 hehtaaria eli lähes 20 prosenttia metsätilan pinta-alasta. Vahingon arvoksi saatiin 730 euroa hehtaarilta.

Tällä menolla Lieksan metsistä tulee vajaa­tuottoisia.

Pohdittavaksi tulee, jäävätkö loppuun syödyt taimikot pysyvästi puuntuotannon ulkopuolelle, koska mäntyä eikä koivua voitaisi enää kasvattaa.

Viljavuudeltaan metsät ovat enintään huonoa mustikkatyyppiä eli pelkkiä männyn maita. Kuusi puu­lajina tuskin tulisi kyseeseen. Sen uudistamisen yhtenä ongelmana on lisäksi se, että kesähalloilta suojaava lehtipuutakaan ei ole saatavissa hirvien vuoksi.

Suomen riistakeskus on totaalisesti laiminlyönyt tehtävänsä. Jos mitään ei tehdä, luonnon oma dynamiikka ajan myötä hoitaa lajien välisen tasapainon.

Taimikoiden loppumisen jälkeen hirvet siirtyvät muille mailla susien niitä seuratessa. Musta Pekka jää kuitenkin vuosikymmeniksi metsänomistajille.

Muutama vuosi sitten muodostettiin Luonnon­vara­keskus Luke, johon yhdistyivät Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Sen jos minkä tulisi kiireesti selvittää itärajan riistan tasa­painoa, metsien käyttöä ja sitä, miten hirvien tuhoamia männiköitä voidaan uudistaa.