Tytti Määttä: Jotta Suomen autioituminen ja keskittyminen vältetään, alueiden vahvuuksiin pitää panostaa

Ympäristöministeriö julkisti viime viikolla alueiden käytön kehityskuvan. Olin myönteisesti yllättynyt, miten siinä tunnistetaan eri alueiden potentiaali ja realistisesti arvioidaan haasteita.

Kehityskuvan mukaan Suomen aluerakenne perustuu toimintakykyisiin keskuksiin, elinvoimaiseen maaseutuun sekä niiden keskinäiseen verkottumiseen ja monimuotoiseen vuorovaikutukseen.

Kuopion seutu tunnistetaan kehityskuvassa kehittyvänä ja kasvavana joukkoliikennekaupunkina. On hyvä, että suurimpia kaupunkeja ja maakuntakeskuksia kehitetään verkottuvan aluerakenteen kansallisina ja kansainvälisinä solmukohtina.

Kehittämisvyöhykkeillä edistetään kaupunkiseutujen ja alueiden verkottumista ja työnjakoa. Olemme maakuntarajat ylittäen kehittäneet Viitoskäytävää, joka ulottuu Etelä-Savosta Lappiin. Vyöhykkeen selkärankaa ovat Valtatie 5 ja Savon rata. Työ on ollut antoisaa ja sitä halutaan jatkaa.

Kehittämisvyöhykkeitä on tärkeää tunnistaa eri aluetasoilla. Kehittämisvyöhykeajattelu sopisi hyvin myös Ysiväylän kehittämiseen. Yhteistyö tiivistäisi hyvin myös jo entisestään hyvää Savo-Karjala yhteisteistyötä.

Seutukaupungit, maaseutu- ja matkailukeskukset sekä erilaiset maaseutualueet hyödyntävät vahvuuksiaan vuorovaikutuksessa muiden alueiden kanssa. Pohjois-Savon kaupungeista Iisalmi ja Varkaus mainittiin olemassa olevaa rakennetta hyödyntävinä keskuskaupunkeina. Lähipalvelujen pienempiä keskittymiä on useita ja lisäksi tunnistetaan älykkään sopeutumisen työpaikka- ja palvelukeskittymiä.

Siilinjärvi erottuu monipuolisella palvelurakenteellaan. Matkailun osalta Tahko tulisi tunnistaa kansallisena matkailukeskittymänä. Monipuolisena elinkeinojen maaseutuna ja luonnonvaroistaan rikkaana alueena Pohjois-Savo näyttäytyi myönteisesti.

Kehityskuvassa tuodaan esille, että digitalisaation mahdollistamalla paikkariippumattomuudella parannetaan aluerakenteen kestävyyttä. Toimivat ja maan kattavat viestintäyhteydet ovat keskeinen keino parantaa paikkariippumattomuuden edellytyksiä ja tarjota mahdollisuuksia väestöltään supistuvien alueiden elinvoimalle.

Aluerakenteen kehitykseen vaikutetaan poliittisilla päätöksillä, kuten liikennejärjestelmäsuunnittelulla ja aluekehittämisellä, julkisin ja yksityisin investoinnein sekä valtion rahoitusta suuntaamalla. Investointien kannalta oleellisia ovat kansainväliset ja valtakunnalliset yhteydet, jotka vaikuttavat pitkällä aikavälillä aluerakenteen kehitykseen. Näistä yhteyksistä tulee huolehtia.

Jotta kehityskuva toteutuu, tarvitaan panostuksia alueiden vahvuuksiin. Myös turvallisuuspoliittisiin uhkiin varautuminen edellyttää huolehtimista Suomen eri alueiden elinvoimaisuudesta, vakaudesta ja ihmisten elintasosta.

Autioituva ja keskittyvä Suomi on sekin valintojen tulos. Jos tämä linja valitaan, tulee myös vastuu kantaa.