Taiteilijan kutomat matot

Tähän mattoon on äitini leikellyt kuteet käytetyistä vaatteista. Oranssi ja keltainen raitakude on sisareltani. Äiti antoi kaikki kuteet minulle ja sanoi, että voin kudottaa niistä itselleni matot.

Tuumasta toimeen. Tunsin erään maatalon emännän, jolla on erinomainen kädentaito ja taiteellinen silmä. Vein kudekerät hänelle, ja annoin vapaat kädet sommitella niistä raitamatot.

Matoilla on ikää noin kolmekymmentäviisi vuotta. Ne ovat edelleen käytössä ja niiden ryhti ja värit ovat säilyneet erinomaisena. Saan tehtyä mukavan aikamatkan, kun kumarrun lähemmin tarkastelemaan raitojen välejä.

Sieltä löytyy äidin kellanruskea leninki, jonka ompelin hänen ohjauksessaan. Siinä yhteydessä todella opin, miten ommellaan sisäänotot. Onpa siellä toinenkin äidin leninki, jonka kankaan hän sai yhdeltä miniältään.

Äidilleni tein joskus äitienpäivälahjaksi vyötäröesiliinan, jonka taskujen päälle ompelin isot ristipistotähdet. Sen valkoruskea pikkuruudullinen väri antaa mattoon oman muistonsa. Onpa siellä omakin esiliinani, jonka äiti ja isä toivat minulle tuliaisiksi Porin torilta.

Isän vaaleanpunaisen flanellipaidan tunnistan. Ehkä se on sellainen paita, jonka kyynärpäihin ompelin paikat?

Äidinäitini sinipohjaiset, punaruusuiset pyjamanhousut ovat nekin päässeet mukaan. ”Karjakonsininen” raita muistuttaa puseroista, joita käytin, kun olin karjatalousharjoittelijana.

Oi, mikä muistojen helminauha räsymatto onkaan!