Hallitus vaihtuu, elämä jatkuu

En tiedä tätä kirjoittaessa eduskuntavaalien voittajaa. Uskallan kuitenkin arvata, että osa kansasta on vaalien tuloksesta kauhuissaan ja huoli tulevaisuudesta kalvaa.

Vaalikampanjaa on käyty viholliskuvia rakentamalla.

Jos nuo voittavat, heittäkää vain hyvästit suomalaiselle työlle ja yrittäjyydelle. Tai jos nuo voittavat, niin voitte unohtaa kaikki ilmastotoimet.

Vastakkainasettelun rakentaminen on innostanut ihmisiä vaaliuurnille (MT 27.3.). Poikkeuksellisen moni kävi antamassa äänensä ennakkoon.

Puoliunisetkin havahtuvat kuullessaan varoituksen: näissä eduskuntavaaleissa on kyse isoista asioista, elämän ja kuoleman kysymyksistä!

Koko olemassaoloon liittyvien uhkien maalailu on kuitenkin lyhytnäköistä. Näille väitteille ei nimittäin ole Suomessa oikein katetta.

Eduskuntapuolueilla on hyvin yhdenmukainen näkemys siitä, millaiset ongelmat Suomea ylipäätään kohtaavat.

Esimerkiksi Ylen viimeisessä vaalitentissä jokainen puheenjohtaja sai vuorollaan kertoa, miten puolue ratkaisi työvoimapulan, laittaisi talouden kasvamaan tai oikaisisi huoltosuhdetta.

Kaikilla on käytössään sama työkalupakki, vaikka sieltä painotettaisiinkin eri välineitä ongelmien hoitamiseen. Suomen poliittiset vaihtoehdot ovat lisäksi EU:n tai kansainvälisten sopimusten kaltaisten ulkoisten voimien rajoittamia.

On myös syytä muistaa häkellyttävä yksimielisyys, joka eduskunnassa vallitsi Nato-päätöstä tehdessä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka laitettiin perustuksia myöten uusiksi. Seitsemän vastusti ja yksi äänesti tyhjää.

Tämä jos joku kertoo suuriin kysymyksiin liittyvästä syvästä yhteisymmärryksestä.

Hallitus vaihtuu, mutta kansanedustajat jatkavat työtään valiokunnissa. He säätävät lakeja, joiden valmisteluun osallistuvat samat virkamiehet kuin edelliselläkin hallituskaudella. He käyttävät päätöksensä tukena raportteja, joita laaditaan samojen faktojen pohjalta kuin ennenkin. Heitä lobbaavat samat vanhat etujärjestöt.

Valtiolaivan kurssi tarkistetaan uuden hallituksen myötä, mutta sen jälkeen poliittinen prosessi jatkaa omalla jähmeällä urallaan.

Silti on väliä, millaisin keinoin vaalikampanjoita käydään.

Politiikkaa kommentoivat ovat ennustaneet hallitusneuvotteluista vaikeita. Vaikeat ne varmasti ovatkin, kun puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä tykkänään. Jotkut ovat tätä ihmetelleet.

Mutta jos eri mieltä olevan puolueen maalaa viholliseksi, joiden arvot ovat sovittamattomassa ristiriidassa omien kanssa, on neuvotteluista kieltäytyminen aivan loogista. Silloinkin, jos vastakkainasettelulle on osin keinotekoinen.

Vastapuolen kamaluudella kampanjointi on kuitenkin riskipeliä. Jos lupailee tyystin erilaista politiikkaa, sitä pitäisi myös tehdä.

Muuten äänestäjä pettyy. Lupasivat muutosta, mutta lopputulos olikin ihan sama.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.