Ei käy kateeksi niitä suomalaisia virkamiehiä, jotka juuri nyt ovat Brysselissä neuvottelemassa EU:n tulevan seitsemän vuoden ohjelmakauden budjetista.
Muiden EU-maiden hallitukset taistelevat omien maataloustukiensa puolesta. Suomen hallituksesta lähtee omille neuvottelijoille vähintään kahdenlaisia ristiriitaisia ohjeita.
Toisaalta hallituksessa tiedetään ja ehkä ymmärretään, että tilakohtaiset EU-tuet ovat elinehto kotimaiselle ruuan alkutuotannolle. Tiedetään myös, että suomalaiset haluaisivat syödä kotimaisista raaka- aineista valmistettua ruokaa.
Maatilojen kannattavuus on EU-tukien varassa, koska ollaan maailmanmarkkinahintaisessa alkutuotehinnoittelussa.
Hallituksen vihreät ministerit eivät ajattele näin perinteisesti. Nyt on heidän tilaisuutensa iskeä.
Heillä on omat ideologiset tavoitteensa heikentää yksityistä omistusoikeutta. He näkevät, että karsimalla EU:n tilatuet kotimaisilta ruuantuottajilta, saadaan viljelijäperheet lopullisesti polvilleen.
Ministeri Krista Mikkonen kirjoittaa kolumnissaan (MT 26.2.) suoraan, että nyt pitäisi päästä eroon tuotantotuista. Ministeri esittää, että tukieurot tulisi suunnata ekosysteemipalveluihin. Tämä olisi hänen näkökulmastaan reilua.
Mitä mahtavat olla ekosysteemipalvelut?
Maatalouspolitiikkaa tehdään nyt lennokkailla iskusanoilla. Viestintätoimistot ovat tutkineet varmaan, että hiilinielut, ekosysteemipalvelut, maankäyttö ja reiluus hivelevät vihreiden kaupunkilaisäänestäjiä.
Maankäyttö lienee niistä se otsikko, jonka alla pyritään lainsäädännön keinoin maa- ja metsätaloutta siirtämään yhä enemmän ympäristöhallinnon ohjaukseen.
Sipilän hallitus yritti vapauttaa maanviljelijöitä ja yrittäjiä turhasta viranomaisohjauksesta. Nyt suunta on päinvastainen!
Mikkoselta tekisi mieli kysyä, onko se sitten reilumpaa, kun kotimaiset elintarviketehtaat joutuvat käyttämään pelkästään tuontiraaka-aineita. Onko tämä se suuri ilmastoteko?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.