Korona-arki – onko se teillä seesteistä kotoilua vai arkista ärhentelyä?

Koronavirus sulki perheet neljän seinän sisälle ja saman tien alkoi sosiaalinen media täyttyä kotoilua hehkuttavista kuvista. On leivottu, siivottu kaappeja, pelattu lautapelejä sekä katsottu sarjoja ja leffoja. Vanhemmat jakavat kuvia idyllisistä etäopetushetkistä.

Minä mietin, että elänkö eri todellisuudessa kuin kaikki muut, sillä korona-arkeamme ei voi kuvailla seesteiseksi hyggeilyksi.

Etäopetukseen siirtyminen oli kaoottista. Opettajilta tuli useita viestejä päivässä, eikä kukaan tiennyt, miten opetus olisi fiksuinta järjestää. Mitään valmiita käytäntöjä sen järjestämiseksi ei ollut.

Kuopus oli hämmennyksissä nopeasti muuttuneesta tilanteesta ja oireili häröilemällä. Samalla, kun yritin pysyä kärryillä koululta tulevista viesteistä ja suunnitella omia töitäni uusiksi, piti häntä komentaa joka käänteessä. En oikein jaksanut vääntää pikkuasioista kuopuksen kanssa tai kuunnella esikoisen esiteineilyä, joten tuli ärähdettyä.

Ärähtelin myös puolisolle, joka istui päivät pitkät luurit päässä joko puhelimessa tai etäpalaverissa.

Päivät oli suunniteltava uudella tavalla. Koulutöiden ohjeistaminen ja valvominen oli lomitettava palavereiden väleihin. Keskittymistä vaativille töille piti järjestää aikaa ja etsiä sopiva paikka niiden tekemiseen.

Päivät venyivät ja siihen päälle oli organisoitava vielä perheen ruokahuolto. Keväiset kelit ovat mahdollistaneet sen, että lapset ovat olleet tuntitolkulla ulkona. Se takaa edes muutaman tunnin työrauhaa. Se myös tarkoittaa, että he myös syövät kuin paljon ulkoilevat lapset – paljon.

Sosiaalisen median kotitreeniohjeet ja lehtien `kuinka viettää aikaa perheen kesken´ -jutut tuntuvat todellisuudesta irrallisilta. Itse on arkisin tyytyväinen siitä, että on saanut pesueensa ruokittua, lapset on tehneet koulutehtävänsä ja aikuiset on saaneet luvatut työt valmiiksi.

Viikonloputkaan eivät tarjoa aikaa ylimääräisille kotiprojekteille, sillä viikolla tekemättä jääneet välttämättömät kotityöt odottavat. En saa mitään tehtyä, jos on hoidettavana vain pari asiaa ja loputtomasti aikaa.

Somen kotoiluprojektit tuntuvat tapahtuvan toisessa galaksissa, kun makaan sohvalla kolme varttia suunnittelemassa lounaan tekemistä.

Onneksi uudet rutiinit lopulta muodostuivat. Päivärytmi on kehittynyt lasten koulutehtävien, ulkoilujen ja ruoka-aikojen ympärille.

Siitä huolimatta olin ensimmäisen viikon päätteeksi niin rättipoikkiväsynyt, että unohdin juoda viinilasilliseni. Toisella viikolla olin niin pörrössä rutiinien puutteesta, että unohdin juoda aamukahvini.