Ennen pelättiin Espanjan tomaatteja – nyt Ukrainan viljaa

Ukrainan EU-jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä nousee ymmärrettävästi esiin sen maatalous: Ukraina on koko maailman mittakaavassa poikkeuksellisen suuri maatalousmaa. Vuonna 2020–21 Ukraina oli maailman kuudenneksi suurin vehnän viejä. Se vastasi liki 10 prosentista maailman vehnästä ja peräti 50 prosentista auringonkukkaöljystä. Suurin osa vehnästä meni Aasian ja Afrikan maihin.

Ukrainan jäsenyysneuvotteluiden ottaessa askeleita kohti konkretiaa eurooppalaisten tuottajien huolet kasvavat. Kipupisteinä nähdään muun muassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yhteensopimattomuus näin ison maan kanssa, tukijärjestelmän uudelleenohjaus, hintakilpailu ja markkinahäiriöt sekä edelleen se, etteivät ukrainalaisten tuotteiden ympäristö- ja tuotantostandardit vastaisi eurooppalaisia. Uutisissa vilahtelee kuvia oligarkkiomisteisista valtavista tiloista – kuka haluaisi vyöryn näitä tuotteita EU:n markkinoille?

Lienee paikallaan katsoa ajassa taaksepäin.

Suomen liittyessä EU:hun reilut 30 vuotta sitten pelättiin, että viljelyolosuhteidemme ja lyhyen kasvukautemme vuoksi tulisimme vaatimaan poikkeuksia ja muita pysyviä tukimekanismeja, jotka vaikeuttaisivat yhteisen maatalouspolitiikan toteutumista. EU:ssa esitettiin myös pelko siitä, että Suomi tulisi vaatimaan lisärahoitusta harvaan asutuille alueille.

Liki kymmenen aiemmin EU:ssa oli pelätty, että Espanjan ja Portugalin liittyessä niiden halpa hedelmä- ja vihannestuotanto syrjäyttäisivät Ranskan ja Italian viljelijät. Niin ikään pelättiin Itävallan vuoristoalueiden erityistukivaatimuksia ja edelleen Puolan massiivisen maataloustuotannon vyörymistä Länsi-Eurooppaan. Viimeistään Bulgarian ja Romanian tukien väärinkäytön ja eläintautiriskien pelättiin musertavan yhteisen maatalouspolitiikan.

Lähes jokaista liittyjää on pidetty uhkana samoilla perusteilla: ei sovi yhteiseen maatalouspolitiikkaan, EU:n budjetti ei kestä ja tuottajamme kärsivät. Lähes jokaisen kohdalla EU on uudistanut yhteistä maatalouspolitiikkaa ja varmistanut siirtymäajoilla markkinoiden toiminnan.

Ukrainalaiset ymmärtävät hyvin maatalouden herkkyyden, eikä maataloudesta haluta tulevan jäsenyyden estettä. Siksi Ukraina on korostanut jatkavansamaatalousvientiä Euroopan ulkopuolelle ja muokkaavansa maatalouden rakenteita niin, että se istuu eurooppalaiseen kokonaisuuteen.

Ukrainan jäsenyys parantaisi EU:n omavaraisuutta ja toisi EU:lle strategisia voimavaroja kansainvälisiä kauppasopimuksia laadittaessa. Ukrainan maatalouden potentiaali ja tehokkuus eittämättä haastavat nykyiset rakenteemme, joita on oltava valmis uudistamaan muiden eurooppalaisten tuottajien kannalta tasapuolisen kohtelun eteen.

40 vuotta sitten pelättiin espanjalaisten tomaattien tuhoavan Ranskan maatalouden. Emme taida tätä enää muistella serrano-kinkkua syödessämme.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).