S-ryhmä käyttää häikäilemättömästi valtaansa peruna- ja juuresviljelijöitä kohtaan ‒ Miksi suomalaisen perunan hinta on alle 60 senttiä, jos ruotsalaisesta voidaan maksaa 4 euroa?

Viime vuoden heikot sadot ja kaikkien tuotantopanosten raju nousu ovat ajaneet suomalaiset maanviljelijät ja ruuantuottajat syvään talousahdinkoon. Valitettavasti tämä vuosi ei näytä yhtään paremmalta – syyskylvöt tuhoutuivat etelässä valtaosin ja kevätkylvöt ovat viivästyneet kaikkialla kylmän sään sekä märkien peltojen vuoksi.

Maatalouden äärimmäisen huono tilanne on ollut nähtä­vissä jo syksyllä, mutta silti keskusliikkeet eivät ole olleet valmiita avaamaan sopimuksiaan ennen valtavaa painostusta sekä Venäjän aloittamaa sotaa Ukrainassa. Nyt tilanteeseen on tullut muutosta, vaikka vasta puolitiessä ollaan.

Määräävässä markkina-asemassa oleva S-ryhmä käyttää valtaansa häikäilemättömästi muun muassa peruna- ja juuresviljelijöitä kohtaan. Miksi suomalaisen perunan pitää maksaa kuluttajalle alle 60 senttiä, jos ruotsalaisesta ollaan valmiita maksamaan 4 euroa?

Onko järkeä ajaa suomalainen peruna- ja juurestuotanto kannattamattomana alas? Miksi sopimuksia kaikkien suomalaisten elintarvikkeiden kohdalta ei aukaista?

Kauppa on toiminut todella edesvastuuttomasti. Kauppa­ketjut ovat tehneet hyvää tulosta ja samaan aikaan suomalaiset maanviljelijät kärsivät suuresta talousahdingosta ja ennätysmäärä maatiloja joutuu konkurssiin.

Tätä menoa Suomessa ei kohta ole kannattavaa ruuantuotantoa. Joudumme pian tuomaan ruokamme muualta ja näin nostamme edelleen maailmanmarkkinahintoja. Ruokaan ei ole varaa köyhissä maissa ja syömmekin ruuan Afrikan lasten lautasilta.

Kaupan keskusliikkeiden kommentit tähän vallitsevaan tilanteeseen ovat olleet ontuvia ja törkeitä. Esimerkiksi SOK:n toimitusjohtaja Hannu Krook totesi MT:n haastattelussa, ettei kauppa tingi omasta katteestaan ja näin ollen ratkaisun tulisi löytyä yhteiskunnan maksamasta tuesta, ruuan verotuksesta ja tilakoon kasvattamisesta (MT 11.4.).

Näin ei ole. Investointikyky tiloilla on nyt nollissa. Ratkaisun tulee löytyä kaupan arvojen muutoksesta tai riittävän vahvoista ruuantoimittajista, jotka pystyvät pistämään kampoihin ahneille kauppa­ketjuille.

Jos kotimaan keskusliikkeet eivät maksa, myykää toisille toimijoille ja viekää loput laatutuotteenne ulkomaille. Ehkä siellä maailman puhtainta ruokaa osataan arvostaa paremmin.

Kuten jo syksystä asti olen ehdottanut, koko valiokunnan tuella, suojattakoon myös heikomman asemaa lailla.

Anne Kalmari

kansanedustaja (kesk.)

maa- ja metsätalousvaliokunnan pj.