Vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu kaipaa yksiselitteiset ohjeet

EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti EU:n jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät tulee suojella. Suojelu koskee niin valtion omistamia kuin yksityisiä metsiä.

Lähtökohta suojelulle pitäisi olla kriteerien selkeys ja yksiselitteisyys. Tätä työtä varten EU-komissio laati jäsenvaltioille ohjeistuksen, jonka avulla jäsenvaltiot laativat vanhoja ja luonnontilaisia metsiä koskevia kansallisia kriteereitä.

Ohjeistusta noudattaen ympäristöministeriö antoi Suomen ympäristökeskukselle ja Luonnonvarakeskukselle toimeksiannon valmistella kriteeristökehikkoa. Lokakuussa julkaistu raporttiluonnos sisälsi erilaisia kriteeristövaihtoehtoja ja niistä johdettuja suojelupinta-aloja – kalabaliikki oli valmis.

Kriteeristön pitäisi pystyä yksiselitteisesti ohjeistamaan, onko asia näin vai noin. Kriteeristö ei saa johtaa jatkuviin tulkintaristiriitoihin arjen metsätaloudessa. Niin käy, jos epämääräisyyttä vähänkin jää.

Puuta ostavaa teollisuutta ja yksittäistä metsänomistajaa ei voi jättää määritystyötä tekemään puukaupan yhteydessä. Tässä tarvitaan julkisen tahon toteuttamaa kartoitusta.

Metsähallitus on ilmoittanut suojelevansa kriteerien mukaiset vanhat ja luonnontilaiset metsät heti, kun kriteerit ovat valmiit. Yksityisten metsänomistajien metsiin on esitetty vapaaehtoista suojelua. Käytäntö on kuitenkin toinen.

Jos yksityisessä omistuksessa olevassa metsässä vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit täyttyvät, ei metsäteollisuus sieltä sen jälkeen voi käytännössä puuta ostaa. Kyseinen metsä jää siis taloudellisen käytön ulkopuolelle, halusi metsänomistaja sitä tai ei.

Tässä tilanteessa pitää valtion vanhojen ja luonnontilaisten yksityismetsien suojelua koskevan rahoituksen olla kunnossa.

Suomessa on tehty työtä metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi 30 vuoden ajan. Syksyllä julkaistun puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartan taustalla ollut laaja taustatutkimus osoittaa, että usean monimuotoisuudelle tärkeän rakennepiirteen kehitys on ollut positiivinen ja suunta jatkuu.

Vanhojen ja luonnontilaisten metsien määritelmät eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa tämä positiivinen kokonaiskehitys vaarantuu. Talousmetsissä tehtävät toimet metsäluonnon hyväksi, kuten lahopuun ja säästöpuiden jättäminen, eivät saa pitkällä aikajänteelle johtaa metsän siirtymiseen suojelun piiriin vanhana ja luonnontilaisena metsänä.

Näin on vaarassa käydä, jos esimerkiksi ikä- ja lahopuukriteerien kanssa ei olla tarkkana ja jos talousmetsille ei tule monimuotoisuuden edistämistä turvaavaa selkeää kirjausta.

Komissio edellyttää vanhojen ja luonnontilaisten metsien kartoittamista vuoden 2025 loppuun mennessä. Suojelukin pitäisi saattaa loppuun ennen vuoden 2030 alkua – epärealistista, näin uskallan sanoa. Nyt tarvitaan malttia kriteeristön valmisteluun ja lopulta selkeää poliittista päätöstä etenemisestä.

Kirjoittaja on Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja.