Kibbutsit voisivat toimia Suomessakin

Suomen maataloudella ei mene hyvin. Euroopan unioni on parissa kymmenessä vuodessa hävittänyt Suomesta noin puolet vuonna 1995 olleista maatiloista.

Mahdollisen kriisitilanteen ruokahuollon kannalta tilanne on surkea, varsinkin kun varmuusvarastoja pienennetään entisestään.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Eli jos suomalaisten ruoka on tuonnin varassa, itsenäisyys on hiuskarvan varassa.

Ongelmana maatiloilla näyttäisi olevan, että vain suuret tilat tai paljon maata omistavat maatalousfirmat menestyvät. Ainakin jäljellä olevien tilojen peltokoko on unionin aikana kasvanut lähes 43 hehtaariin.

Vielä sinnittelevien maanviljelijöiden kannattaisi tehdä laajempaa yhteistyötä Israelin moshav- ja kibbutsitilojen tyyliin. Moshaveissa maanviljelijät omistavat itse tilansa ja myyvät tuotteensa muitten saman moshavin jäsenten tuotteitten kanssa sekä hankkivat yhdessä koneet ynnä muut tarvittavat laitteet. Tämä kävisi varmasti hyvin myös suomalaisille talonpojille.

Kibbutsit ovat suomalaisillekin tuttuja osuustoimintatiloja, joissa kibbutsin jäsenet yhdessä harjoittavat maataloutta yhteisellä maalla ja jakavat tuoton. Eikä toiminnan välttämättä tarvitse rajoittua maatalouteen, vaan monet Israelin kibbutsit ovat lomakohteita tai niillä on erilaisia tehtaita maatalouden lisäksi.

Osuustoimintatilat Suomessa olisivat mielestäni toimiva ajatus. Siinä tuotettaisiin suomalaista lähi- ja mahdollisesti luomuruokaa suomalaisille.

Puhumattakaan siitä, että suomalaiset olisivat lähes täysin ruuan suhteen omavaraisia. Kibbutseilla ja moshaveilla olisi myös työllistävä vaikutus; suomalaiset voisivat väliaikaisesti tai pysyvästi työskennellä osuustoimintatiloilla tai olla niiden jäseniä.

Ruoka on liian tärkeä asia jätettäväksi ulkomaalaisten haltuun.