Suomalaiset metsät ovat pääsääntöisesti yksityisomisteisia. Yksityisomaisuudesta vastaa omistaja, tässä tapauksessa metsänomistaja ja toimii lain sallimissa rajoissa maksimoiden omaa talouttaan.
Metsänomistaja päättää omien tavoitteiden mukaisesti, mikä on kannattavin vaihtoehto metsän käsittelyssä. Kun metsän käsittelyssä tarjotaan puukaupallisten vaihtoehtojen lisäksi kaupallisia hiilensidontavaihtoehtoja, metsänomistaja valitsee kannattavimman vaihtoehdon. Jos hiilensidonnasta maksetaan enemmän kuin puun myynnistä, talouttaan maksimoiva metsänomistaja valitsee hiilensidonnan ja sama toisinpäin.
Mikäli puun kysyntä kasvaa julkisesti esitetyn ennusteen mukaisesti ja puunkäytölle syntynyt kaupallinen hiilikorvaus kilpailee markkinoilla puun oston kanssa, voittaja on metsänomistaja. Puusta ollaan valmiita maksamaan enemmän, kun sen kysyntä kasvaa ja tarjonta supistuu.
Hiilensidontamarkkinat kasvavat nopeammin kuin uskommekaan. Kuluttajien tarve kompensoida hiilijalanjälkeään on suuri ja metsänomistajat tarjoavat metsiensä hiilennielua kaupaksi. Kysynnän ja tarjonnan väliin on syntynyt useita yrityksiä, joista jokainen toimii parhaaksi näkemäkseen tavalla.
Hiilijalanjälkeä kompensoidessa kuluttajan on muistettava, että ala vielä täysin säätelemätön ja tarvitsee yhteisiä pelisääntöjä.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.