On turhempiakin ilmaston pilaajia kuin ruoka –vesipuhvelin hiilijalanjälkeä ei tarvinne laskea

Kaiken kevättä kuultiin kailotus:"Kaikkea on ja rahamme riittää.” Luken tutkimusprofessorikin nosti verenpainettamme kertoessaan, että Suomen peltoalaksi riittää vajaa neljännes nykyisestä. Silloin sota oli jo alkanut. Arvio peltoalan tarpeesta lienee yhtä hyvä kuin meitä eteläisempien maiden havaintojen perusteella laskettu tieto turvepeltojemme päästöistä.

Aidon ruuan korvikkeet joskus ehkä pienentävät tarvitsemaamme peltoalaa. Eläinperäisen valkuaisen arvo kai tunnustetaan, kun munaton valkuainen ja soluviljelty burgeripihvi ovat tekeillä. Muitakin korvikkeita on sille, joka ei luonnollista ruokaa kaipaa.

Nälkää näkeviä teollinen ruoka tuskin auttaa. Heitä maailmassa oli jo ennen sotaa satoja miljoonia, nyt sitten paljon enemmän.

Suomessakin on useasti nähty nälkää, edellisestä kerrasta tosin on yli sata vuotta. Nyt elätämme omalla ruoallamme yli viisi miljoonaa ihmistä. Maatalouden tuottavuutta kohennettiin tutkimuksella ja neuvonnalla. Tekoja, ajatusta ja aatettakin oli. Nyt tutkimus ei näytä etsivän tuottavuuden nousua, ei kai haluta edistää ”tehotuotantoa”.

Vihreillä poliitikoilla kotimaassa ja komissiossa on myös aatetta, mutta ehdotuksia tehdään usein tuntematta luonnontieteellisen tiedon tuskaa. Uusinta uutta sieltä on vesipuhveli. Liekö päästötön, hiilijalanjälkeä ei tarvinne laskea. Oikeat lehmämme ovat huonompia, kun tuotoskin on nelinkertainen.

Suomessa sataa enemmän kuin haihtuu. Ojien tukkimisen jälkeenkin kosteikoilta valuu vettä Itämereen. Vesipuhvelin sorkan jäljet ja jätökset eivät voi sitä parantaa.

Jos sato huomioidaan, salaojitettu turvepelto poistaa hiiltä enemmän kuin kosteikko. Sen valumavesikin on puhtaampaa. Kasvihuonekaasujen mittauksia kosteikkoviljelmiltä en ole nähnyt. Niitä olisi kyllä eteläisempien maiden riisiviljelmiltä. Ne eivät ole hyviä.

Maailmassa nälkä lisääntyy koko ajan. On turhempiakin ilmaston pilaajia kuin ruoka. Siksi pitäisi ymmärtää arvostaa enemmän sen tuottajia, eikä ketään pitäisi pakottaa pilaamaan peltoaan kosteikoksi.

Hannu Kesävaara

agronomi

Porvoo