Vihreä siirtymä tarvitsee keskustelua kaivoksista

Vihreä siirtymä ei toteudu ilman arvovalintoja. Maaperässämme makaavat metallit ovat tärkeä osa keskustelua ja energiantuotannon omavaraisuutta.

Riippuvuus metalleista saattaa tulla yllätyksenä. Tosi­asia on, että mitä enemmän puhdasta energiaa tuotamme, sitä enemmän tarvitsemme metalleja. Kuparia, kobolttia ja nikkeliä tarvitaan muun muassa akkuteollisuuteen sekä tuulivoimatuotantoon.

Maaperässämme on käyttämätöntä raaka-ainetta. Olemme EU:n nikkelin ja koboltin ykköstuottaja ja EU:n ainoa, jossa louhitaan kromia ja platinametallimalmeja.

Nykyisellä tahdilla koboltti loppuu lähivuosina. Nykyiset malmiot eivät riitä kuin 2040-luvulle. Jos varantoja halutaan hyödyntää, uusilla kaivospäätöksillä on kiire.

Halutaanko meillä hyödyntää maaperän metallivarantoja ja avata uusia kaivoksia?

Harmi, että Talvivaaran ympäristöongelmat heittivät varjon kaivosteollisuuden ylle. Muu kaivostoiminta osoittaa, että kaivos ei ole aina synonyymi ympäristöongelmille. Kaivokset jättävät jäljen ympäristöön, mutta niin tekevät muukin teollisuus ja rakennettu infra.

Meidän on voitava luottaa kaivosten lupaprosessien tiukkuuteen. On hyvä, että luvitukset muuttuvat sallittujen ympäristövaikutusten osalta nykyistä korkeaa tasoa vieläkin vaativammiksi. Vastapainona kannattaa sallia tutkimus­toiminta, jolla ei ole kielteisiä luontovaikutuksia.

Mitä muita vaihtoehtoja meillä on vihreän siirtymän tavoitteen saavuttamiseksi? Sähkönkulutuksen vähentäminen on epätodennäköistä. Metallien kierrätyskään ei ratkaise haastetta. Elektroniikkaromun kierrätys toteutuu Suomessa 40–50-prosenttisesti. Vaikka pääsisimme 100 prosenttiin, se ei kattaisi sähkönkulutuksen tarvetta.

Suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja on energiantuotanto, toisena liikenne, sitten kiinteistöt ja asuminen. Vasta neljäntenä tulee maankäyttö, metsä- ja maatalous, joihin viime aikojen hiilinielukeskustelu on jumittunut.

Kuluttajat ja yritykset voivat kantaa kortensa kekoon päästölähteisiin vaikuttamalla, mutta suuressa kuvassa energian­tuotannolla on merkittävin rooli.