Valtiovarainministeri Urpilainen on herännyt kriisitietoisuuteen. Jo oli aikakin, miten lie muun hallituksen.
Ay-liike ei ainakaan vielä ole herännyt tosiasioihin. He vaativat palkankorotusta, jottei ostovoima supistu.
Se on supistunut ja supistuu edelleen, koska meidän kansantulon on vuoden 2006 tasolla. Meidän ostovoimaa pidetään käytännössä yllä valtion suurella velkaantumisella, joka ei voi loputtomiin jatkua.
Suomen talous on painunut EU:ssa pohjalle. Meidän teollisuustuotantomme on supistunut ennätysvauhtia. Muualla on teollisuus lähtenyt lievään kasvuun.
Kilpailukykyämme heikentää korkea kustannustaso. Tässä tilanteessa ei ole varaa palkankorotuksiin eikä kustannuksia lisääviin muihin toimenpiteisiin.
Mitä pitäisi tehdä? 1978 oli lama ja silloin tehtiin pääministeri Kalevi Sorsan ja SAK:n puheenjohtaja Pekka Oivion johdolla ns. ”linnarauha”. Se tarkoitti sitä, että jo sovitut palkankorotukset jäädytettiin ja jatkettiin vanhoilla palkoilla.
Talous lähti kasvuun ja lama voitettiin.
Silloin oli Suomessa miehiä eikä marjanpoimijoita. Miten lienee nyt?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.