Lukijalta: Presidentti on perustuslaissa representatiivinen figuuri

Entinen pääministeri Paavo Lipponen kiinnitti huomiota perustuslain velvoitteeseen tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnasta ulkopolitiikassa. (MT 5.7.)

Mitä yhteistoiminta sitten käytännössä tarkoittaa? Vastata voi kysymällä, kuinka asia päätetään, jos erimielisyyttä ilmenee presidentin ja valtioneuvoston välillä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisessä kokouksessa Tp-utvassa.

Vastauksen antoi ex-kansanedustaja Kimmo Sasi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja 2003–11: ”Toinen valuvika oli, että jos presidentti ja hallitus olivat erimielisiä ulkopolitiikassa, ratkaisumekanismia ei ollut ja päätöksenteko estyi. Tämä ongelma on korjattu perustuslain muutoksella siten, että kiistatilanteissa ratkaisijana toimii eduskunta.” (HS Mielipide 19.7.2016.) Presidentillä ei niin muodoin ole äänivaltaa eli sanan- tai määräysvaltaa, vaan hän on – J. K. Paasikiven sanoin – pelkkä ”representatiivinen figuuri”.

”Jos erimielisyyttä ilmenee, asia päätetään äänestämällä noudattaen samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomioistuimessa”, todetaan laissa valtioneuvostosta. Orpon hallituksessa RKP:llä on kolme ministeriä kahden vuoden ajan ja KD:llä yksi.

Kokoomus voi muodostaa voittavan koalition joko perussuomalaisten (15/19) tai RKP:n (11/19) kanssa. Niin ikään PS ja RKP muodostavat voittavan koalition (10/19). Kristillisiä ei tarvita missään koalitiossa! Kokoomus, perussuomalaiset ja RKP jakavat siten hallitusvallan keskenään tasan. Kristillisillä ei ole mitään äänivaltaa tai sanan- tai määräysvaltaa hallituksessa kahteen vuoteen, eli se on pelkkä dummy, äänetön yhtiömies.

Äänivalta on eri asia kuin äänimäärä tai -osuus, ja se on tässä laskettu Shapleyn–Shubikin valtaindeksillä. Valtaindeksejä on muitakin, joihin voi tutustua vaikkapa Turun yliopiston Voting Power and Power Index Websitella.

Seppo Heinonen

taloustieteiden maisteri

Vantaa