Pysyvätkö kokoomuslaiset Orpon rinnalla?

Orpon hallitus on aloittanut myrskyisissä merkeissä. Ensin Junnila-kohu nosti natsi- ja rasistikortin poliittiselle pelilaudalle, mitä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) vanhoista kirjoitteluista noussut kohu jatkoi.

Pieni, mutta Orpolle sitäkin tärkeämpi RKP:n eduskuntaryhmä kipuili jo hallitusneuvotteluissa perussuomalaisten maahanmuuttokäsityksien kanssa, eivätkä viimeaikaiset kohut ole tilannetta parantaneet.

Irtiottoja on tullut jo hallituksen sisältä, mutta toistaiseksi Orpon oma joukkue eli kokoomuslaiset ovat olleet harvinaisen lojaaleja joukkueenjohtajalleen.

Vaikka kokoomus rinnastettiin vaalien jälkeen oikeistokonservatiiveihin hallituspohjan myötä, ei kyseinen arvonurkkaus sovi missään määriin jokaiselle kokoomuslaiselle.

Kokoomus on nimensä mukaisesti kokoava puolue, jonne on mahtunut koko historiansa sekä konservatiivisia että liberaaleja vaikuttajia. Yhdistäväksi liimaksi on usein nimetty puolueen talouslinja.

Hallitusohjelmasta kukaan kokoomuslainen tuskin yrittää irtiottoa, näkyyhän puolueen kädenjälki siinä niin onnistuneesti. Pelikavereista sen sijaan voi tulla erimielisyyksiä polarisoituvassa yhteiskunnassa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on edelleen vahva liberaalisiipi, jolle perussuomalaisten kanssa tehtävä yhteistyö on pakollinen paha.

Keskivertoa konservatiivisemmista kokoomuslaisista täytyy mainita, että suomalaisissa arvokysymyksissä konservatiiksi pääsee lopulta suhteellisen miedoilla kannoilla. Isossa kuvassa harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta jokainen suomalainen on enemmän tai vähemmän klassinen liberaali.

Kokoomuksen valtavirta eli maltillisesti perinteiset kestävät perussuomalaisten ympärillä varmasti jatkuvaa kritiikkiä liberaalisiipeä paremmin. Perussuomalaisista tulee löytymään aina joku vanha tai uusi kohu.

Maakuntien perinteisille kokoomuslaisille kohut eivät ole välttämättä hidaste, kunhan perussuomalaisten nykytoiminta pysyisi salonkikelpoisena. Jos talousasiat etenevät hallitusohjelmassa sovitulla tavalla, omat äänestäjät kiittävät lopulta seuraavissa vaaleissa.

Varmasti vähintäänkin rajut kirjoitukset häiritsevät myös perinteisiä kokoomuslaisia, mutta ärsytyksen jälkeen rationaalisuus täyttää pään.

Orpon Purralle antama tuki tuntuu myös hyväksyttävämmältä, kun kokoomuslaisten tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole nyt muita joukkuevaihtoehtoja. Sanna Marin lukitsi sosiaalidemokraatit vihervasemmistoblokkiin myös arvoissa, ja vaalitappioista katkeroitunut keskusta ei pane enää Suomea kuntoon.

Oman konservatiivileirin tuki Orpolle on selvä, mutta liberaaleilta kokoomuslaisilta tuki tulee enemmän hampaat irvessä. Heille hallitustyö perussuomalaisten kanssa on merkittävä mainehaitta.

Isojen kaupunkien liberaalit kokoomuslaiset ovat jo kovin sanoin kritisoineet perussuomalaisten kanssa tehtävää yhteistyötä. Hiljattain muun muassa Helsingin pormestarikisassa kohauttanut Kirsi Piha julisti, ettei Orpon hallitus ole hänen hallituksensa.

Monella liberaaleja ja sinivihreitä arvoja ylläpitävällä kokoomuslaisella on varmasti samanlaisia ajatuksia kuin Pihalla, mutta he eivät asetu Orpoa vastaan.

Twitterissä tullaan varmasti lukemaan tiukkoja vastauksia perussuomalaisille, mutta laaja eduskuntaryhmä pysyy Orpon rinnalla.

Orpo on saanut omistaan vahvan otteen johtaessaan puoluettaan pitkään, eikä kukaan kärkipoliitikko uskalla asettua kirjaimellisesti kokoomuslaista hallitusta vastaan.

Punavihreiden kanssa moni liberaali vihertävä kokoomuslainen löytää varmasti enemmän yhteistä arvopohjaa, mutta talouskäsitykset jäävät silti kauas toisistaan. Tämä on Orpon pelastus.

Talous on pitänyt kokoomusta kasassa jo yli vuosisadan, mitä se tekee myös seuraavat neljä vuotta perussuomalaisten kanssa kovasta ulkopuolisesta paineesta huolimatta.