Itämeri on matala sisämeri, ja siksi erityisen herkkä ilmastonmuutoksen seurauksille − Itämerta suojellaan maalla ja metsissä

Kesälomilla suuri joukko suomalaisia suuntaa Itämeren rannoille veneilemään, mökkeilemään, kalastamaan ja virkistäytymään. Todennäköisesti useimmat heistä toivovat myös säiden suosivan ja auringon helottavan. Tällä toiveella voi kuitenkin olla ikävä kääntöpuoli: Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä. Pahimmassa tapauksessa runsaat leväkukinnot estävät uimisen ja haittaavat virkistäytymistä.

Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Se kärsii erityisesti rehevöitymisestä, jonka näkyvin ja kenties ikävin ilmenemismuoto ovat liki vuosittaiseksi riesaksi muodostuneet sinileväkukinnot.

Ihminen on suurin syypää Itämeren heikkoon tilaan. Rannikkovesiämme rehevöittävät erityisesti maa- ja metsätaloudesta valuvat ravinteet. Niinpä vesien tilaa parannettaessa katse on käännettävä maalle ja metsiin.

Viime vuosina Euroopassa on koettu sekä rankkasateista aiheutuneita tulvia että pitkiä kuivuusjaksoja, jotka ovat vaatineet jopa ihmishenkiä. Suomessa ilmastonmuutos lisää sademääriä. Suomessa leutojen talvien aikaiset rankkasateet ja niiden aiheuttama peltojen tulviminen lisäävät sisävesiin ja Itämereen päätyvää ravinnekuormitusta huomattavasti. Koska Itämeri on matala sisämeri, se on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen seurauksille.

Tulvivat pellot heikentävät peltomaan rakennetta ja ovat siten myös haitallisia maataloudelle. Lisäksi pitkittyneet kuivuusjaksot kurittavat maataloutta. Heikkojen satojen mukana ravinteita ei poistu peltomaasta normaalin kasvukauden tavoin, mikä myös lisää vesistöihin päätyvää ravinnekuormitusta. Kesä on ollut hyvin vähäsateinen, mikä heikentää satoja.

Ravinnekuormituksen hillitsemiseksi valuma-alueiden kykyä pidättää vettä tulee parantaa, mistä hyötyvät myös maa- ja metsätalous. Ennallistamistoimenpiteet, kuten kosteikkorakentaminen ja soiden ennallistaminen, ovat tärkeitä toimenpiteitä vesienhallinnan edistämiseksi. Lisäksi tulvatasanteita ja kaksitasouomia rakentamalla voidaan lisätä uomaverkoston tilavuutta ja vähentää peltoalueiden tulvimista.

Metsissä vaikuttavin toimenpide on siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen, jota hallitusohjelman mukaisesti tullaankin edistämään turvemailla. Jatkuva kasvatus on tärkeää myös kangasmaan metsissä, jotta vältetään avohakkuiden ja maanmuokkausten haitalliset vaikutukset vesistöille.

Maanomistajat ovat Itämeren ja muiden vesistöjen suojelussa avainasemassa, ja olemme lukuisissa hankkeissamme todistaneet ennakkoluulottomien maanomistajien intoa ja halukkuutta toimenpiteisiin. Olemme rakentaneet yhteistyössä heidän kanssaan kosteikoita, kaksitasouomia ja edistäneet siirtymistä metsien jatkuvaan kasvatukseen.

Itämeren rantavaltiot, Suomi mukaan luettuna, ovat sitoutuneet parantamaan Itämeren tilaa merkittävästi. Ensimmäinen Itämeren suojelun toimintaohjelma hyväksyttiin vuonna 2007 ja sen tavoite oli saavuttaa Itämeren hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Tavoitteessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 2021 päivitetyn toimintaohjelman myötä tavoitevuosi siirtyi vuoteen 2030. Nyt tarvitaan toimia.

Toimintaohjelman toteuttaminen on Itämeren rantavaltioiden vastuulla. Jotta Itämeren tila paranisi, valtioiden tulee pienentää ihmistoiminnan haitallisia vaikutuksia huomattavasti. Itämeren tilan parantaminen vaatii poliittista sitoutumista ja riittävää rahoitusta, jotta suunnitelmat voidaan panna toimeen.

Jatkuvaan kasvatukseen siirtymiseen on tärkeää kohdistaa kannustimia. Lisäksi rahoitusta tarvitaan vesiensuojelun toimenpiteisiin, joiden toteuttamiseen maanomistajilla on kasvava kiinnostus.

Lisäksi Suomen on nähtävä EU:ssa etenevän ennallistamisasetuksen hyödyt, sillä luonnon tilan kohentaminen tuo työtä ja turvaa edellytykset metsien käyttöön. Ennallistamisasetus auttaa myös sisävesien ja Itämeren ravinnekuormituksen vähentämisessä. Tämä on kaikkien – myös Itämeren rannoilla suuntaavien lomalaisten – etu.

Jenny Jyrkänkallio-Mikkola

sisävesivastaava

Mai Suominen

johtava metsäasiantuntija

WWF