Suomalainen avohakkuita suosiva metsänhoito on perinteisesti nähty metsän kasvua ja uudistumista ylläpitävänä sodan jälkeisenä menestystarinana. Puuston kasvu onkin kaksinkertaistunut, mutta samalla on kertynyt valtava vesiensuojelu- ja luonnon monimuotoisuusvelka tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Puun käytön merkittävä lisääminen on johtamassa myös hiilinielujen heikkenemiseen.
Suomalaisen metsänsuojelun johtotähti on vapaaehtoiseen suojeluun perustuva Metso-ohjelma. Valtion tavoite on suojella ohjelman avulla 96 000 hehtaaria arvokkaita metsiä vuoteen 2025 mennessä.
Metso-ohjelma toimii tehokkaasti mutta erittäin pienellä virkakoneistolla. Jotta virkatyö ei muodostuisi pullonkaulaksi, ely-keskuksille on osoitettava työhön riittävät resurssit. Kaikissa kriteerit täyttävissä kohteissa metsien suojelun tulisi toteutua noin puolessa vuodessa. Nyt jonot ovat pitenemässä jopa parin vuoden mittaisiksi, eikä kaikkia kohteita voida ottaa mukaan, tai ne ehtivät mennä jonon toisesta päästä selluksi.
Positiivista on, että arvokkaiden metsien suojelu kiinnostaa metsänomistajia.
Metso-ohjelmaa on markkinoitu vähän, koska kohteita on löytynyt muutoinkin. Kohdennettu markkinointi arvokkaimmille alueille ja luontotyypeille olisi järkevä ja kustannustehokas keino suojelualueverkoston laajentamiseksi. Esimerkiksi Metso-kohteiden verovapautta rauhoituksissa ja maakaupoissa ei tunneta. Myös kaupungeilla ja kunnilla on mahdollisuus myydä valtiolle arvokkaita metsiä täydestä metsätaloudellisesta arvosta.
Ehdotamme lisäksi, että suojelutoimia vauhdittamaan perustetaan valtakunnallinen metsäarvojen markkinapaikka, johon maanomistajat voisivat halutessaan tarjota metsiään suojelu- ja hoitohankkeisiin. Markkinapaikalta kohteita voitaisiin ottaa Metso-ohjelmaan, Helmi-ohjelmaan tai kompensaatiohankkeisiin.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.