Verkkorajoitukset eivät ole turhia

Risto Tolonen kysyy, onko Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) ottanut huomioon ympäristöarvot ja hiilijalanjäljen pienentämisen, kun se on vaatinut ja saanut aikaan valtakunnallisia verkkokalastuskieltoja, jotka vaikeuttavat kalojen hyödyntämistä (MT 11.1.).

Uusittu kalastuslaki pyrkii turvaamaan kalavarojen kestävän ja monipuolisen tuoton, kalakantojen luontaisen elinkierron sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuuden ja suojelun. Lain mukainen vapaa-ajankalastuksen verkkorajoitus (8 verkkoa/pyynti- tai venekunta) oli kovan poliittisen väännön lopputulos.

Sallimalla kaupallisille kalastajille suuremmat verkko­määrät pyritään edistämään kaupallisen kalastuksen edellytyksiä sekä turvaamaan kotimaisen kalan saantia kauppaan ja kulutukseen.

Verkkorajoitus ei liioin koske saamelaisten kotiseutu­aluetta, jossa saamelaisten kalastuskulttuuriin kytkeytyy vahvasti perinteinen verkkokalastus.

Vapaa-ajankalastus on Suomessa suosittu harrastus. Sitä harrastaa lähes joka kolmas suomalainen.

Yleisimmin vapaa-ajan­kalastajat onkivat, pilkkivät ja heittokalastavat. Verkkopyynnin osuus on vähenemässä, mutta se tuottaa edelleen suurimman osan saaliista.

Verkot ovat kalojen koon suhteen voimakkaasti valikoivia sekä saaliskaloja vahingoittavia tai tappavia. Sivusaaliiksi saadaan alamittaisia tai rauhoitettuja kaloja, myös äärimmäisen uhanalaisia vaelluskaloja.

Verkkorajoitukset eivät ole turhia kalastuksen esteitä, vaan kaiken kalastuksen on tapahduttava kestävästi.

SVK:n tarkoituksena on kehittää vapaa-ajankalataloutta, kalavesien hoitoa ja kalastus­kulttuuria. Järjestö pyrkii olemaan vapaa-ajankalastuksen edelläkävijä ja edistämään kestävää vapaa-ajankalastusta.

Kala on terveellistä ja ekologista lähiruokaa, jonka hyödyntämistä järjestömme myös edistää monin eri tavoin.

Nykyisen verkkorajoituksen muuttaminen vapaa-ajankalastuksessa suuremmaksi olisi merkittävä heikennys kalastuksen säätelyyn, ja se olisi kalastuslain mukaisen kestävän käytön vastaista. Tärkeää on siksi, ettei laissa sallittujen verkkojen kokonaismäärää kasvateta.