Elintarvikkeiden kotimaisuus mielletään laadun takeeksi. Moni kuluttaja haluaa tukea suomalaista työtä ostamalla kotimaassa tuotettuja tuotteita. Kuluttajan pitäisi voida luottaa siihen, että kotimaiseksi ilmoitettu tuote on alusta loppuun suomalaisten elintarvike- ja hygieniavaatimusten mukaisesti Suomessa tuotettua.
Se, miten kotimaisuus määritellään, on saamassa hämmentäviä tulkintoja. Tampereen kauppahallissa lähiruokaa myyvän liikkeen mukaan pihviliha pysyy suomalaisena silloinkin, kun nauta viedään Suomesta virolaiseen pikkukylään kasvamaan ja teurastamokin sijaitsee siellä lähellä. Jos kotimaisuuden määritelmää venytetään näinkin paljon, saman tien voitaisiin helsinkiläisille myydä Pietarin kanatehtaiden tuotantoa lähiruokana. Matkaa teurastamoilta kaupan tiskiin kertyy yhtä paljon, ja molemmissa tapauksissa ylitetään valtakunnan raja.
Lähiruoka on mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Myös pihvilihatermin käyttämisessä tulisi olla täsmällinen. Pihvilihaksi saa kutsua sellaisen naudan lihaa, jonka perimästä vähintään kolme neljäsosaa on liharotua, kuten Aberdeen Angus, Charolais, Hereford, Limousin, Simmental tai Ylämaankarja.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.