Lukijalta: Sorkan jälki ja lantakasa ovat myös luonnonhoitoa

Teimme syyskuussa kirjallisen kysymyksen maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille Suomen ympäristötukia koskevasta sopimustulkinnasta, mikä vaarantaa arvokkaiden perinneympäristöjen säilymisen.

Muutokset tulkinnoissa tapahtuivat ilman ennakkotietoa eikä niistä kerrottu kevään koulutuksissa. Uuden tulkinnan mukaiset rajaamiset pienentävät luonnonlaidunten kokonaisalaa ja lopettavat osassa kohteita hoidon kokonaan.

Ministerin vastauksessa todetaan, että Suomi on sitoutunut maatalousluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Tähän on helppo yhtyä. Tulkintojen muuttamiseen ministeri ei kuitenkaan ole valmis. Tämä tarkoittaa, ettei meillä tule olemaan riittävästi sen enempää yrittäjiä kuin eläimiä hoitamassa tärkeitä luontokohteita. Suomen sitoutumisella ei ole pohjaa ilman toimivaa järjestelmää, joka mahdollistaa perinneympäristöjen ylläpitoa eläinten avulla.

Kun yrittäjä ei saa sopimuksen piiriin järkevää kokonaisuutta, jäävät viranomaisen arvioimat arvokkaatkin alueet hoitamatta. Tämä johtaa luonnon monimuotoisuuden heikentymiseen vastoin capin tavoitetta.

Tällä kertaa joustamattomuus ei johdu EU:sta, vaan Suomesta. Tästä kertoo muun muassa kansallisesti määritelty yhden aarin tarkasteluraja, jonka jokainen asiaa tunteva taho ymmärtää mahdottomaksi vaatimukseksi.

Yhtä asiantuntematonta on rajata kallioiset ja hiekkaiset sekä kunnostamattomat ja ”hoitoa vaatimattomat alueet” sopimusten ulkopuolelle. Nämä kaikki ovat oleellinen osa kokonaisuutta. Laidunten mosaiikkimaisuus on niiden lajirikkauden perusta. Myös metsäisiä kohteita tarvitaan lisää capin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sorkan jälki ja lantakasa ovat myös hoitoa, ei vain syöty kasvi. Ministeriön tulkinnalla mitkään näistä eivät toteudu.

Vesa Kallio

kansanedustaja (kesk.)

Krista Mikkonen

kansanedustaja (vihr.)