Harmaa päivä sumussa hiipii,
hiljaa virtaa veden solina.
Elettyjä muistoja, surullisiakin.
Miten pyyhkisin pois,
etteivät varjot valoa peittäisi.
Aamu sarastaa,
käteni askareet, tutut.
Ajatukset uutta päivää etsii.
Metsälenkkini, vanhat männyt
henkii mennyttä aikaa.
Hiljaa harmaus torkkuu,
hipaisten hetken päivääni.
Yön musta verho porraspään peittää,
koko maisema yöhön nukkuu.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.