Metsien hoitorästit kuntoon

Metsien myyntivero tuli 13 vuoden siirtymäkauden jälkeen voimaan vuonna 2007. Siirtymäkaudella kiihtyivät varsinkin tukkipuuhun kohdistuvat hakkuut, kun pinta- alaveroon siirtymäkaudeksi jääneet purkivat hakkuu­säästöjään tulevaa myyntiveroa väistellen.

Maaseudun Tulevaisuuden lukijana olen seurannut metsä­asioita ja todennut myynti­veron seurauksena yksityismetsänomistajien lukumäärän tuplaantuneen. Samalla keskitilakoko lienee painunut alle 20 hehtaarin.

Maanmittauslaitoksen johtaja Arvo Kokkonen kirjoitti MT-Vierasyliössä 19.8.2009: ”Tilojen pirstoutumiskehitys on pysäytettävä”. Metsävähennysten tukemana metsätiloja ostellaan, mutta sillä tilakokoa ei saada ammattimaisemman ja kannattavamman metsänhoidon lisäämiseksi toivottavalle tasolle. Näin lisääntyvä metsäpinta-ala jää hakkuilta ja ajanmukaiselta metsänhoitotarpeelta toteutumatta.

Luonnonsuojelu ja kansallis­puistojen perustaminen on kulkenut myötävirrassa, mutta metsänhoitomme tilaa ei auta kiistely avohakkuiden ja jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta. Metsäteollisuuden investoinnit ovat kohdistuneet sellubuumin hyödyntämiseen ja se jatkuu. Toiveet puu­rakentamisen nousukaudesta saattavat törmätä vauhtiin päästyään tukkipulaan.

Metsälain ei pitäisi edelleenkään sallia ”metsän hävitystä” eli avohakkuiden jälkeistä keinollisen uudistamisen laiminlyöntiä. Vaarallinen asennemuutos saattaa uusmetsänomistajien keskuudessa yleistyä. Eräässä Lapin aluelähetyksessä taannoin näytettiin suurta avohakkuu­aluetta valtion mailla ja todettiin, että aluetta ei ole aikomus keinollisesti uudistaa, vaikka kuvassa ei kyllä mitään luontaista taimiainesta näkynyt.

Junamatkoilla maakuntiin olen ammattilaisen silmin katsellut hoitorästien lisään­tyneen ja olen huolissani Kemin sellutehtaan vaikutuk­sista Lapin metsiin. Jo sen puuhuolto saattaa olla liian kovien haasteiden edessä, kun motokuskeja tarvittaisiin saamieni lehtitietojen mukaan 400 ja uusia valmistuu vain 40 vuosittain.

Keskitilakoko lienee painunut alle 20 hehtaarin.