Maataloushallinnon asenteissa korjattavaa

Maanantai-iltana Ylen MOT (Yle 24.2.) kertoi maatalouden EU-valvonnasta ja suomalaisten viranomaisten toiminnasta valvojina. Ohjelmassa väitettiin, että suomalaisten viran­omaisten tulkinnat ylittävät EU:n säädökset ja että EU:n nimiin on pistetty sellaisiakin tulkintoja, jotka ovat peräisin suomalaisilta viranomaisilta.

Olen Suomen lisäksi eri yliopistoissa työskennellessäni seurannut maatalousviran­omaisten toimintaa Ruotsissa, Saksassa ja Italiassa. Saamani käsitys tukee tv-ohjelmassa esitettyä.

Kun näissä maissa maa­talousviranomaiset ovat oman maansa ja alueensa etujen vartijoita EU:hun päin, Suomessa maatalousviranomaiset toimivat EU:n edunvartijoina viljelijöiden suuntaan. Tämä ei koske pelkästään maatalous­viranomaisia, vaan myös kotieläinten ja pienimuotoisen jatkojalostuksen valvontaa.

Suojatakseen asemansa suomalaiset viranomaiset noudattavat EU:n säännöksiä pilkuntarkasti, mieluummin yli kuin alle.

Kun käytännöstä kaukana olevien ylätason päättäjien tulkintaohjeet kulkevat hierarkiassa alaspäin, tulkinta saattaa käytännön tasolla ilmetä naurettavuuksina. Maalaisjärjen unohtuminen johtaa valvottavien kannalta kohtuuttomuuksiin ja nostattaa vihaa viranomaisia kohtaan.

Myös viranomaiskulttuu­reissa Suomen ja muiden EU-maiden välillä on eroa. Muualla kehitetään joustavia ja käytännönläheisiä paikallissovellutuksia, ja tämä tulkitaan sallituksi. Suomessa määräyksiä sovelletaan pikkutarkasti riippumatta siitä, kuinka hyvin säädös sopii paikallisiin olosuhteisiin. Tästä kärsivät valvonnan kohteet.

Kuvaavana esimerkkinä asenne-erosta on vuosien takainen keskusteluni ruotsalaisten viranomaisten kanssa kotimaisten elintarvikkeiden myynninedistämisestä.

Meillä Suomessahan viran­omaiset tarkasti vahtivat, ettei julkista rahaa käytetä elintarvikkeiden kotimaisuuden mainonnassa. Ruotsalaiset viranomaiset kertoivat käyttävänsä kymmeniä miljoonia kotimaisten elintarvikkeiden mainontaan.

Kysyin, että eikö tämä ole EU-säädösten vastaista. He vastasivat, että saattaa ollakin, mutta jatkamme niin kauan, kun joku sen ehdottomasti kieltää. Tietääkseni tällaista kieltoa ei ainakaan vielä ole tullut.

Italiassa viranomaisten asenne valtiollisten ja alueellisten etujen puolustajina on sitten vielä asia ihan erikseen…

Tulkinta saattaa käytännön tasolla ilmetä naurettavuuksina.