Paavon päivänä

Suomen tunnetuimmat Paavot ovat olleet talonpoikia: Saarijärven Paavo ja Paavo Ruotsalainen. Kirjallisuutemme toistelluimpia ovat hallan kanssa taistelleen Saarijärven Paavon sanat, jotka J. L. Runeberg kirjoitti. Kun monen katovuoden jälkeen tuli vihdoin hyvä sato, sanoi hän vaimolleen: ”Pane leipään puolet petäjäistä. Veihän naapurimme touon halla.”

Tällainen todella uhrautuva lähimmäisenrakkaus tuntuu kuuluvan vain historian ja kirjallisuuden lehdille. Vai pystytkö kuvittelemaan, että nykysuomalainen antaisi puolet ruokavaroistaan tai palkastaan naapurille, jolla on hätätilanne? Toki kaunista ja pyyteetöntä auttamista edelleen on olemassa, paljonkin.

Saarijärven Paavo oli Runebergin luoma hahmo, jolla saattoi olla todellisuudessa esikuvansa. Paavo Ruotsalainen (1777–1852) sen sijaan oli varmasti todellinen henkilö. Tästä erikoislaatuisesta nilsiäläisestä talonpojasta on kirjoitettu useita kirjoja ja tehty oopperakin. Aika hyvä saavutus kansanmieheltä, joka ei itse osannut kirjoittaa. Lukea hän kuitenkin osasi. Paavo käytti lukutaitoaan erittäin ahkerasti varsinkin Raamatun tutkimiseen. Kirjeitä hän laati käyttämällä apunaan kirjuria.

Älykäs talonpoika Paavo osasi keskustella tasaveroisesti oppineiden pappien kanssa. Tämä oli ennenkuulumatonta sen ajan sääty-yhteiskunnassa, jossa syvä juopa erotti pappissäädyn ja oppimattoman kansan. Paavo ystävystyi pappien kanssa, ja monet heistä tulivat rahvaan tasolle seuratupiin. Osaltaan tämä alkoi murentaa sääty-yhteiskuntaa.

Paavo Ruotsalainen osasi puhua Jumalasta ja uskon asioista tavalla, jota ihmiset ymmärsivät. Kristusta hän nimitti lääkäriksi, jonka luo ihminen sai mennä ja näyttää kaikki haavansa. Tuolta lääkäriltä ihminen sai pyytää parannusta haavoihinsa.

Paavo huomautti, että sairas ei saa kuitenkaan ryhtyä neuvomaan tai komentamaan lääkäriä, miten haavat pitäisi parantaa. Hänen pitää vain suostua hoidettavaksi.