Vainko yhtä tietä yliopistoon?

Lukiolaisia on tänä syksynä varoiteltu ylioppilaskirjoitusten kasvavasta merkityksestä. Jos ennakkotiedot pitävät paikkansa, korkeakoulut pyrkivät lähivuosina luopumaan työläiksi koetuista pääsykokeista. Tämä tarkoittaisi, että opiskelupaikka ratkeaisi kirjoitusten tuloksilla.

Ensi tuntumaa tulevasta saadaan jo lokakuussa, kun yliopistot ja muut korkeakoulut julkistavat ensi kevään valintaperusteensa.

Kirjoituksia ja niissä onnistumista on lukioissa nostettu esille aina jossain määrin, rankataanhan jo koulujen välistä paremmuuttakin tältä pohjalta.

Jatkossa kyse ei olisi kuitenkaan vain henkilökohtaisesta tai koulun kunniasta. Menestyminen kirjoituksissa määrittäisi nuoren tulevaisuutta, jos opiskelupaikan ovea ei saisi auki enää pärjäämällä pääsykokeissa.

Opiskelijavalinnan helpottumisesta huolimatta uudistus ei innosta kaikki yliopistoja tai ainakaan kaikki tiedekuntia, sillä se yksipuolistaisi opiskelija-ainesta.

Varsinkin suurta kiinnostusta nauttivat opinahjot halunnevat lisää tietoa hakijoiden osaamisesta ja motivaatiosta valintojensa pohjaksi. Jos pääsykokeista luovuttaisiin kokonaan, esimerkiksi lääke- ja oikeustieteellisiin tiedekuntiin pääsisi vain laudaturin papereilla.

Myös sukupuolijakauma muuttuisi nykyisestä. Tämä selvisi, kun Turun lääketieteellisessä simuloitiin viime kevään valintoja.

Lopputuloksena oli, että jos hakijat olisi seulottu vain ylioppilaskirjoitusten tulosten perusteella, lääkäriksi opiskelevien joukko olisi naisistunut entisestään.

Yksi paljon käytetty peruste uudistukseen on pääsykokeisiin liittyvän kaupallisen valmennuksen vähentäminen. Ratkaisisiko tämä sen, enpä oikein usko. Valmennusbisnes siirtyisi vain lukioon ja saattaisi pahimmillaan kestää jopa koko sen ajan.

Sitä paitsi pääsykokeessa menestyminen ei nykyäänkään edellytä valmennuskursseille osallistumista, ei edes kaikkein suosituimmilla aloilla. Minäkin tunnen kolme nuorta miestä, jotka ovat viime vuosina saaneet opiskelupaikan lääketieteestä ilman kaupallista valmennuskurssia.

Syytä olisi selvittää myös päätöksen alueelliset vaikutukset. Onko esimerkiksi kaikilla lukioilla ympäri maata yhtäläiset edellytykset valmistaa nuoret opinahjojen ovien avautumisen ratkaiseviin kirjoituksiin?

Päättäjät haluavat nuoret työelämään nykyistä nopeammin, ja oikotienä taidetaan pitää pääsykokeista luopumista.

Tulevaisuuden toivot itse ovat uudistuksesta eri mieltä. Tämä käy ilmi Suomen Lukiolaisten liiton ja Valmennuskeskuksen vuosi sitten teettämästä tutkimuksesta. Vastanneista 950 lukiolaisesta yli puolet katsoi, että valinnoissa pitää painottaa pääsykokeita. Nykyistä järjestelmää pidettiin kirjoituksia oikeudenmukaisempana tapana valita opiskelijat.

Menetelmiä on hyvä aika ajoin tarkistaa, mutta kokonaan vanhaa mallia ei kannata romuttaa. Kaavaillussa uudistuksessa voidaan pahimmillaan mennä ojasta allikkoon.

Syrjäytymisen vaara on olemassa; onhan jostain syytä pieleen menneitä kirjoituksia paljon työläämpi paikata kuin yksittäistä epäonnistunutta pääsykoetta. Tätä riskiä ei kannata ottaa.

Myös kolmatta vaihtoehtoa kannattaisi harkita: opiskelupaikan voisi tarjota riittävän määrän opintoja avoimessa yliopistossa menestyksellä suorittaneelle.