Ylioppilaskuntien talousmokat toistuvat – opiskelijasukupolvien omaisuuksia on tuhlattu ympäri Suomen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tärväsi taloutensa ja hukkasi kiinteistönjalostuksessaan kymmenien opiskelijasukupolvien keräämän omaisuuden.

Omistajaohjaus epäonnistui Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa totaalisesti. Opiskelijat menettivät omaisuutensa, kiinteistöt Helsingin keskustan paraatipaikoilla, ostajana Kevan eläkeläiset rahastoineen.

Päätökset kiinteistökaupoista — sekä virheinvestoinneista että konkurssin välttämiseksi tehdyistä pakkomyynneistä — teki vaaleilla valittu ylioppilaskunnan edustajisto.

HYY ei ole poikkeus. Myös maakunnissa ylioppilaat edustajistoineen ovat tyrineet säännönmukaisesti ja kalliisti lähes ylioppilaskunnasta riippumatta.

Kertaalleen olen osaltani pelastanut Turun yliopiston TYY:n omaisuuden vastaavassa tilanteessa. Oma kokemukseni osuu kauteen Turun yliopiston yo-kunnan edustajistossa 1988—1989.

Valintani nuorena ainejärjestöaktiivina ja kansantaloustieteen opiskelijana johti edustajiston ohella ylioppilaskunnan taloustoimikunnan puheenjohtajaksi.

Yo-kunnassa vaikuttaneet ”rokkipiirit” ideoivat liiketoimintasuunnitelman, jonka rahoituksen hyväksyminen oli jätetty uudelle edustajistolle. Yo-kunnan omistaman Ikituuri-hotellin lähes-konkurssista pelastaminen kaupungin rahoilla oli jo lähes unohdettu.

Toteutuessaan uusi miljoonahanke olisi johtanut bile- ja konserttikeskuksen perustamiseen etäämmälle kampusalueelta Turun Lemminkäisenkadulle.

Koska ylioppilaskunnalla on pakollisen jäsenmaksun muodossa verotusoikeus, olisi kerätty ylimääräinen jäsenmaksu. Varmatuottoinen kahvila yliopistonmäellä olisi sekin myyty.

Pyysin Turun Hämeenkadun pankinjohtajilta lausunnot liiketoimintasuunnitelmaan rahoituksineen.

Tulos oli tyrmäävä. Oli helppo todeta edustajistolle: Ei kiitos!

Ylioppilaskunta- ja säätiöaktiivi luettelee maakuntayliopistojen talouskompuroinnit ulkomuistista: Oulussa ylioppilaskunta luopui 1980-luvun alussa epäonnisesta ravintolabisneksestään. Kuopion ja Joensuun ylioppilaskunnat olivat kumpikin vähällä upota rakennuttaessaan yo-talot jäsenilleen.

Otaniemen teekkariopiskelijat ja kongressikeskus Dipoli – luopuivat omistuksestaan.

Helsingin kauppakorkeakoulun yo-kunta KY myi Amerin osakkeet ja hukkasi sittemmin potin kiinteistöihin ja valuuttalainamenetyksiin. Kaupankäyntiin osallistui myös epämääräinen ”Lordi Moyne”.

Tampereella yo-kunta joutui vaikeuksiin liikuntatalonsa kanssa.

Erosin keväällä 1989 kaikista yo-kunnan luottamustoimistani valmistuttuani yliopistosta.

Muistan, kun talousvaliokunnan ja Akateemisen Sosialistiseuran ASS:n viehättävä jäsen tokaisi eroilmoitukseeni, että ”ei näistä hommista koskaan ole erottu ainakaan valmistumisen vuoksi!”

Lämpimät muistot!