Eikö totuus tottelekaan mediaa?

Trumpin vaalivoiton jälkeen poliittinen eliittimme ja heitä myötäilevät toimittajat ovat käyneet hämmentynyttä keskusteluaan vaalituloksen syistä.

Samantyyppistä keskus­telua käytiin perussuomalaisten taannoisen vaalivoiton ja Englannin Brexitin jälkeen.

Sitkeästi media jaksaa keksiä selityksiään ja toistaa omaa totuuttaan.

Mutta meneekö todellisuus jossakin muualla? Onko niin, että kansa ei niin vaan nielaisekaan toimittajien totuutta?

Olisiko selitys hiljaisuuden spiraalissa? Tämän Elisabeth Noelle-Neumannin kehittämän, mediavaltaa kuvaavan mallin mukaan yksilön oma mielipide ja myös käyttäy­tyminen vähitellen muuttuu vastaamaan sosiaalisesti hyväk­syttyä tapaa ja mieli­pidettä.

Huomio on vähintäänkin yhtä paljon siinä, mistä vaietaan kuin siinä mistä puhutaan. ”Minä en kysy, enkä odota sinun vastaavan” -periaatteella toimittajat ja eliitti ylläpitävät yhteistä totuus­kuplaansa.

Otetaanpa esimerkki kysymyksistä, joita ei valta­mediassa juuri esiinny:

Kannattaako Suomen erota eurosta ja devalvoida valuuttansa? Saisimmeko näin vientimme vetämään?

Kuka aloitti Syyrian sodan? Loppuisiko sota muutamassa kuukaudessa, jos länsimaat lopettaisivat tukensa kapinallisille?

Miksi kansainvälinen Punainen Risti antaa tukensa Aleppon mutta ei Donetskin alueen kapinallisille?

Tuloerojen kehitys Suomessa? Olemmeko varmasti samassa veneessä?

Kuinka paljon EU:n on mahdollista ottaa vastaan pako­laisia, kolme vai kymmenen miljoonaa? Milloin Suomen pitää ehdottomasti sulkea omat rajansa?

Välttämällä kansalaisia askarruttavia kysymyksiä ja keskustelua näin irtaan­nutaan todellisuudesta.

Tämän jälkeen ei pidä yllättyä.

Hetken luulin, että Suomen kupla puhkesi perus­suomalaisten jytkyyn. Ei, se rakensi pian uuden ja otti Timo Soinin sinne mukaan panttivangikseen.