Maaseudun talous on murroksessa – nyt kysytään kykyä uudistua

Maaseutu nähdään usein pelkkänä alkutuotannon kehtona, metsänä ja peltoina, joita ympäröivät pienet kylät ja pitkät välimatkat. Taloudellisen elinvoiman näkökulmasta kuva on kuitenkin paljon moninaisempi. PTT:n tuore maaseudun taloudellista elinvoimaa tarkastellut julkaisu kertoo alueellisesta rakennemuutoksesta, joka etenee hitaasti mutta väistämättömästi.

Maaseudulla työikäisen väestön väheneminen heijastuu esimerkiksi palveluiden kysyntään ja taloudellisiin mahdollisuuksiin. Tosin hieman yllättäen esimerkiksi työllisyydessä maaseudun ja kaupunkien väliset erot ovat kaventuneet viime vuosikymmeninä. Syy tosin on karu: työikäinen väestö vanhenee ja poistuu työmarkkinoilta nopeammin kuin työpaikkoja katoaa.

Väestön muutosten lisäksi taloudellisen elinvoiman uhkia ovat muun muassa kapeneva toimialarakenne ja yhä suurempi riippuvuus yksittäisistä työnantajista. Finanssikriisin jälkeen työpaikkojen määrä maaseudun suurimmassa työllistäjässä, teollisuudessa, on vähentynyt voimakkaasti, eikä korvaavia kasvualoja ole syntynyt riittävästi tilalle. Valtion työpaikat jatkavat vähenemistä maaseutualueilla. Monilla maaseutualueilla työpaikkojen kasvu onkin jäänyt pitkälti sosiaali- ja terveyspalvelujen varaan väestön ikääntyessä.

Mistä sitten saataisiin kasvua maaseudulle? Monilla maaseutualueilla suunnitellaan puhtaaseen siirtymään liittyviä investointeja energiaan, teollisuuteen ja luonnonvaroihin. Yhtä tärkeää kuin itse investoinnit on kuitenkin se, pystytäänkö niiden ympärille synnyttämään uusia paikallisia yrityksiä, osaamista ja pysyviä työpaikkoja. Paljon epävarmuutta kohdistuu maaseutualueiden rahoitukseen EU:n tulevan rahoituskehyksen muutosten myötä.

Ehkä hieman kliseisesti voisi todeta, että nyt tarvitaan rohkeutta tehdä ja ajatella uudella tavalla, sitä kuuluisaa ”hyvää pöhinää”. Koulutus, osaavan työvoiman saatavuus ja yritysrahoitus ovat hankalia kysymyksiä, joihin täytyy löytyä ratkaisuja. Riskinä on, että maaseudulle investoimisen kynnys kasvaa juuri siellä, missä tuotannollisia investointeja tarvittaisiin eniten. Jos yritykset eivät saa rahoitusta, työvoimaa tai jatkajia, hyvätkin mahdollisuudet voivat jäädä hyödyntämättä.

Kaupunkien ja maaseudun välinen vuorovaikutus ei ole kadonnut minnekään. Meidän pitää kuitenkin yhä useammin pohtia, millaiseksi maaseudun rooli suomalaisessa taloudessa tulevina vuosina muodostuu. Elinvoiman kannalta ratkaisevaa taitaakin olla kyky uudistua muuttuvassa Suomessa.