Valion kiintiömallissa valittu lopulta pienin paha

Valion sopimustuotantomallin muutos herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Sopimustuotannon tarkoitus on varmistaa tuottajahinnan kilpailukyky ja järkevän jalostuskapasiteetin riittävyys ilman riskialttiita investointeja.

Muutos koskettaa tuottajayrittäjiä ja varsinkin niitä, joiden viitejakson tuotantomäärä on jäänyt normaalia alemmalle tasolle. Tämä aiheuttaa epä­varmuutta ja tyytymättömyyttä tuottajissa.

Kovimmat kriitikot ovat esittäneet hallinnon vaihtamista tilanteen korjaamiseksi. Vaatimukset osoittavat älyllistä epärehellisyyttä, koska tämä ei ole hallinnon ongelma, vaan markkina- ja tuotantokapasiteettiongelma.

Meille syntyi harha, että voimme tuottaa vapaasti maitoa sen jälkeen kun kiintiöjärjestelmä lakkasi. Järjestelmästä riippumatta kaikelle jalostetulle maidolle pitää löytyä järkevällä hinnalla ostaja. Emme tuota maitoa Valiolle, vaan ostaville asiakkaille.

Valittu järjestelmä on monesta pahasta pienin paha. Sen käyttöönotto vaatii valiolaisilta osuuskunnilta vastuullisuutta.

Vaikka se tuottaisi tuskaa, osuuskuntien on korjattava sopimusmäärät kaikkien niiden tilojen osalta, joilla perusteet riittävät.

Jos se ei ole mahdollista ensimmäisenä vuonna, niin seuraavina vuosina jatketaan.

Eivät valiolaisetkaan osattomia ole nykyiseen tilanteeseen. Valio on ollut osaltaan kukkona tunkiolla navetanrakennushuumassa, eikä edes viime metreillä ole muistuttanut rakentajia jalostuskapasiteetin riittävyydestä tai markkinariskeistä. Vauhtia on lisätty vuotuisilla navettaseminaareilla meiningillä ”anna palaa Paajanen”.

Valiossa korostamme vastuullisuuden merkitystä tuottajille päin, mutta nyt kun siirrymme kokonaan uuteen järjestelmään, tämä vastuullisuus on syytä muistaa myös toisinpäin: ketään tuottajaa ei saa jättää pulaan. Muutoksen seurauksena monella tilalla kehittäminen vaihtuu selviytymiseen.

Jotta toimita kokonaisuudessaan olisi koko maitoketjun kannalta loogista, pitäisi investointitukien myöntäminen navetoiden rakentamiseen keskeyttää kahden vuoden määräajaksi – lukuun ottamatta poikkeustapauksia. Sellaisia voivat olla esimerkiksi tulipalo tai tilanne, jossa viljelijän terveys edellyttää robottilypsyyn siirtymistä.

Investointituen myöntämisen ehtona on jo nyt, että tuki voidaan myöntää vain markkinatilanteen salliessa. Mielestäni markkinatilanne ei nyt salli uusien navetoiden tekemistä eikä laajennusta.

On suorastaan vastuutonta valtion taholta rahoittaa uutta kapasiteettia, kun nykyisenkin kapasiteetin tuotantoa joudutaan rajoittamaan. Investointikatko mahdollistaisi sopimustuotantojärjestelmän hallitun käyttöönoton.